Arto Dahlbon, 79, koti Bergön saarella on lattiasta kattoon täynnä itse tehtyjä tai hankittuja taideteoksia ja koriste-esineitä.
Kaikkein mielenkiintoisin kokoelman helmi on kuitenkin mies itse.
Itseoppinut perkussionisti, taidemaalari ja kuvanveistäjä on soittanut ulkomaita myöten ammattilaisyhtyeissä ja osallistunut taideteoksillaan erilaisiin taidenäyttelyihin.
Erityislaatuinen erakko
Dahlbo kävelee viidakkoisen omakotitalonsa takapihalla. Kotipuutarhapalstan takaa löytyy metallinen rakennelma, edesmenneiden kissojen muistomerkki.
– Tämä on uusimpia metallitöitäni. Saan kaikki taidemateriaalini roskalavoilta ja naapurustolta.
Dahlbo sanoo kotipihansa olevan jonkin sortin brasilialainen favela. Hän on itse rakentanut sekalaisia ulkorakennuksia ja lisäsiipiä taloonsa. Lopputulos on sokkelo täynnä erikoista itse keksittyä talotekniikkaa ja yllättäviä teoksia.
– Kumma kyllä olen saanut olla rauhassa kunnalta ja kuntalaisilta. Paikalliset kai pitävät harmittomana ja antavat minun elää omalla tavallani.
Rakennelmista löytyy kymmenisen aurinkopaneelia, Dahlbo on lähes omavarainen sähkön suhteen. Autoa ei ole, puutarha tuottaa syötävää ja kaikki taide tehdään kierrätysmateriaaleista.
– Olen aina elänyt vihreiden arvojen mukaan, maailma on menossa konkurssiin. En tarvitse edes ihmisiä, taide täyttää arjen. Vain lapseni ovat minulle tärkeitä.
Palosaaren poika
Dahlbo on alkujaan Palosaaren kasvatti ja aikuisiän asukki. Koulutukseltaan hän on levyseppä-hitsaaja. Metallin taivutus tuli tutuksi nuoruusvuosina Vaasan telakoilla.
Merilläkin nuori mies kokeili siipiään, mutta ensimmäisen pestilaivan haaksirikko päätti merimiehen uran heti alkuunsa.
– Olen kai onnekas, olen selviytynyt peräti kolmesta auto-onnettomuudestakin.
– Vaasaan jäin, kun yhdestä ikkunasta sattui juuri kohdalla roikkumaan mukavan oloinen nainen. Minusta tuli perheellinen mies.
Avioliittoja on vuosien varrella siunaantunut kaksi ja lapsia kolme. Jälkikasvu on jäänyt asumaan lähiseuduille.
–Olen aina ollut perhekeskeinen mies. Yksinhuoltajaäidin ja hänen siskonsa kasvattamana minussa syntyi jo pienenä voimakas suojelemisen ja feminismin eetos.
Perheen elanto täytyi hankkia. Vapaampi taiteen tekeminen sai odottaa otollisempaa aikaa elämässä.
Taide tuli tupaan lupia kyselemättä
Musiikki ja kuvataide ovat kulkeneet Dahlbon mukana koko elämän päällekkäin, peräkkäin ja lomittain.
– Piirtelin jo lapsena, mutta eihän siihen aikaan kukaan voinut vain ryhtyä taiteilijaksi.
Dahlbo kokeili opiskeluaikanaan kaverinsa rumpuja, ja se taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä. Hän on sittemmin kiertänyt laajasti sekä keikkasoittajana että omien bändiensä perkussionistina.
Maalaamisen hän aloitti siirryttyään talonmiehen töihin.
– Aikaa ja energiaa vapautui muuhunkin kuin töihin. Tapani Tammenpää maalasi autotallissaan. Päädyin hänen innoittamanaan kokeilemaan öljyvärejä.
Oma tyyli löytyi naivismista ja ekspressionismista.
– Taidenäyttelyitä on vino pino vuosien varrelta, olin 1970-luvulla puoliammattilainen. Itselleni merkittävin hetki oli päästä Vaasan Taiteilijaseuran yhteisnäyttelyyn ensimmäistä kertaa.
Veistoksia alkoi syntyä samaan aikaan maalausten kanssa. Pienet metallityöt valmistuvat yleensä yhdessä päivässä, isommat ehkä viikossa.
Dahlbo eläköityi ja muutti Bergön saarelle vuonna 2006.
– Sain tarpeekseni ihmisten henkisestä sikailusta työssäni, en pysty elämään niin moraalitonta elämää.
Nyt on aikaa taiteelle, tai vaikka kokonaan tekemättä olemiselle. Ihmiset pysähtyvät ihailemaan taiteilijan pihaa ja saavat yleensä myös luvan tulla tutustumaan.
Dahlbo myy välillä teoksiaan, mutta niistä on kuulemma monesti vaikea luopua.
– Haluan saada tässä talossa kaiken valmiiksi ennen lähtöäni. Lapseni ovat samanhenkisiä ekologisteja, ja kaksi heistä muuttaa aikanaan tänne. Taideteokseni ovat henkinen perintöni heille.
