Muutama viikko sitten kerroin tällä palstalla elämästäni Espanjan Aurinkorannikolla kuluneena talvena.
Eräät Vaasa-lehden lukijat ovat kyselleet, millaista liikennekulttuuri oli Espanjassa.
Kuohahtaako latinoveri ratin takana samalla tavalla kuin Vaasan liikenteessä?
Voi pojat, huomasin paljonkin eroa Vaasan ja suunnilleen samankokoisen Aurinkorannikon kylän liikenteessä.
Suurin ero on varmaankin siinä, että pitkiä rekkoja tai jopa kahden perävaunun yhdistelmiä ei Aurinkorannikolla näy pyörimässä kylien keskustoissa. Niitä kulkee lähinnä valtateillä.
Vaasassa näitä teiden jättiläisiä ajetaan keskustaa halkovilla pääteillä, kuten Koulukadulla, Kauppapuistikolla ja Vaasanpuistikolla. Kun rekka ajaa ohi tai kaasuttaa vauhtiin liikennevaloista, keskustelu jalkakäytävällä taukoaa ja selkä käännetään kohti ajorataa. Liikenteen melu on niin kova, ettei ihmisääntä kuule, ja pölypilvi on usein melkoinen.
En tiedä, missä lastit isoista rekoista siirtyvät pienempiin kulkuneuvoihin, mutta Aurinkorannikon kylissä tavarankuljetukset keskustojen liikkeisiin ja ravintoihin hoituvat pakettiautoilla, ei rekoilla.
Vaasan puistikot ovat kauniita, mutta autoilijoiden näkökulmasta ne ovat pitkiä, yksisuuntaisia, etuajo-oikeutettuja katuja. Tämä suorastaan kehottaa ylinopeuteen tai ainakin kiihdyttelemään liikennevalojen välissä.
Espanjalaiset kaahaavat kyllä valtateillä, mutta kylien keskustoissa ajetaan mielestäni huomattavasti hitaammin ja rauhallisemmin kuin Vaasan keskustassa.
Tämä johtaa siihen, että Aurinkorannikolla pyöräilijät ja sähköpotkulaudoilla kulkevat uskaltavat keskustassa ajaa siellä, missä niiden kuuluukin: ajoradalla.
He eivät koe oloaan uhatuksi, kun takaa ei jyrää monien tonnien painoinen rekka tai ylinopeutta hurjasteleva auto. Espanjassa autoilijat myös kunnioittavat erityisesti pyöräilijöitä ja antavat heille tilaa.
Suomessa pyöräilijät polkevat usein peräkanaa, niin kuin kuuluukin. Mutta Espanjassa, jossa ihmiset ovat muutenkin puheliaita ja kovaäänisiä, keskustelu jatkuu myös pyörän satulassa. Niinpä kaduilla saattaa tulla vastaan kolme tai neljäkin pyöräilijää rinnakkain, ja autoilijat ajavat kiltisti ja hiljaa heidän perässään, kunnes pääsevät turvallisesti ohi.
Aluksi hämmästelin Aurinkorannikolla sitä, kuinka rauhassa jalankulkijat saivat kulkea jalkakäytävillä. Sitten tajusin, että takaa eivät suhahtele ohi hiljaiset sähköpotkulaudat, eivätkä yhtä hiljaiset pyöräilijät.
Näin siis myös jalankulkijat kokevat olonsa turvalliseksi.
Lisäksi Espanjassa autoilijat antavat jalankulkijoille tietä lähes poikkeuksetta suojatien kohdalla.
Ainoastaan bemarit eivät pysähdy. Ilmeisesti BMW:ssä on sellaiset tehdasasetukset, ettei se pysty pysähtymään suojatien eteen.
Myös pyöräilijät ja sähköpotkulautailijat pysähtyvät tai hiljentävät huomattavasti vauhtiaan ja antavat tilaa jalankulkijoille, jotka ylittävät ajoradan suojatietä käyttäen.
Vaasassa tämän liikennesäännön noudattaminen on enemmänkin poikkeus kuin tapa.
Valtakunnallista pyöräilyviikkoa vietetään tällä viikolla. Toivotan turvallista liikkumista liikenteessä!
Ja hyvää äitienpäivää Vaasa-lehden lukijoille!