Azerbaidzhanin Bakussa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä päättyneen YK:n ilmastokokouksen tulokset jäivät päästöjen hillinnän osalta laihanlaisiksi.
Keskeisimpänä asiana kokouksessa päästiin sopuun uudesta ilmastorahoitustavoitteesta, vaikka senkään taso ei kaikkia tyydyttänyt.
– Sopu ilmastotyön jatkumisesta epävakaassa maailmantilanteessa on jo itsessään merkittävä, kommentoi ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok.) lopputulosta ministeriön tiedotteessa.
Sovun saavuttamiseen on tyytyväinen myös Suomen pääneuvottelija Marjo Nummelin.
Kokouksesta osattiin odottaa vaikeaa, sanoo kansainvälisen ympäristöoikeuden professori Kati Kulovesi Itä-Suomen yliopistosta. Lopputulokseen tuskin kukaan on hänen mukaansa täysin tyytyväinen – mikä toki 200 maan osallistuessa kuuluu asiaan.
– Siinä on palikoita siihen, miten voidaan rakentaa pakettia sellaiseksi, että ilmastorahoitusta saadaan nostettua vielä korkeammalle tasolle, Kulovesi arvioi STT:lle.
Ilmastorahoitus kolminkertaistui
Uuden sopimuksen mukaan kehittyneiltä mailta kehittyville maille suunnattava ilmastorahoitus nousee ainakin 300 miljardiin dollariin vuodessa. Tavoitteeseen tulee päästä vuoteen 2035 mennessä.
Esimerkiksi EU:n ilmastokomissaari on kehunut uutta rahoitusta kunnianhimoiseksi, kun taas kehittyvissä maissa sitä on kritisoitu riittämättömäksi.
– Se oli varmaan kunnianhimoisin ja samalla realistisin luku, johon oli täällä mahdollista päästä, Nummelin sanoo STT:lle.
Tämänhetkisessä sopimuksessa rahoitussumma on 100 miljardia vuodessa. Rahoitus siis kolminkertaistuu nykyisestä, mitä Nummelin pitää merkittävänä.
Ilmastorahoitus tulee sekä julkisista että yksityisistä lähteistä, ja siihen lasketaan jatkossa myös monenvälisten kehityspankkien kautta kanavoitu ilmastorahoitus.
Kuloveden mukaan kyse voi käytännössä olla esimerkiksi uusiutuvan energian hankkeiden rahoittamisesta tai vaikkapa avustusten myöntämisestä luonnontuhojen korvaamiseen. Rahoitus voi olla myös lainaa.
– Perinteisesti rahaa on mennyt enimmäkseen ilmastonmuutoksen hillintään ja vähemmän sopeutumistoimiin, mikä on ollut kehittyville maille iso huolenaihe, Kulovesi sanoo.
Sopeutumisrahoitukseen kiinnitetäänkin Kuloveden mukaan Bakun sopimuksessa aiempaa enemmän huomiota.
Lisäksi sopimuksessa kannustetaan toimijoita tekemään yhteistyötä, jotta ilmastorahoitus kehittyville maille saataisiin kasvatettua 1,3 biljoonaan eli 1 300 miljardiin dollariin vuoteen 2035 mennessä.
Lisää rahoittajia kutsutaan mukaan
Myös rahoittajapohjaa saatiin kokouksessa laajennettua.
– Ei ehkä niin vahvoin kirjauksin kuin EU olisi toivonut, mutta kuitenkin niin, että sitä ei rajoiteta pelkästään perinteisiin teollisuusmaihin tai kehittyneisiin maihin, Nummelin sanoo.
Bakun sopimuksen mukaan kehittyneet maat ovat rahoituksen suhteen johtoroolissa, mutta myös kehittyviä maita rohkaistaan osallistumaan. Kuloveden mukaan muotoilu kutsuu aiempaa selkeämmin muita kuin kehittyneitä maita rahoittajiksi.
Kuloveden mukaan iso haaste rahoituksessa on ollut 1990-luvun alussa sovittu malli, jossa ilmastonmuutos pyritään ratkaisemaan sillä, että kehittyneet maat maksavat kehittyville maille ilmastotoimista.
Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii Kuloveden mukaan kuitenkin paljon suurempia rahasummia kuin tuolloin ajateltiin. Lisäksi moni tuolloin kehittyväksi luokiteltu maa, kuten vaikkapa Kiina, on vaurastunut huomattavasti.
– Tilannekuva on muuttunut, mutta arkkitehtuuri ja dynamiikka on säilynyt samanlaisena kuin 1990-luvulla, Kulovesi summaa.
Kehnolle puheenjohtajalle kritiikkiä
Nummelinin mukaan viimeiset pari päivää kokouksessa olivat kaoottisia ja hankalia, mikä oli pitkälti kiinni puheenjohtajamaa Azerbaidzhanista. Yhteensä 14 ilmastokokoukseen osallistunut Nummelin katsoo Azerbaidzhanin olleen poikkeuksellisen heikko johtaja, joka esimerkiksi ulkoisti neuvottelutehtäviä muille.
Azerbaidzhanin toiminta sai kritiikkiä myös muilta Suomen neuvotteluryhmän edustajilta. Mykkänen on kritisoinut puheenjohtajan muun muassa kuunnelleen liikaa öljyntuottajamaita. Nummelin on samoilla linjoilla.
– Taitamattomuuden ja kaoottisen johtamisen lisäksi maa on ollut puolueellinen neuvotteluissa.
Nummelin huomauttaa, että vaikka viime vuonnakin kokousta isännöi öljyntuottajamaa eli Arabiemiraatit, saatiin päästöjen hillinnästä aikaan merkittävä päätös. Dubain kokouksen päätöslauselmaan kirjattiin tuolloin asteittainen siirtyminen pois fossiilisista polttoaineista.
Päästöpuolella ei edistystä
Muun muassa Suomelle ja EU:lle pettymyksen kokouksessa tuotti se, että päästöjen hillinnässä ei saavutettu toivottua edistystä.
– Meidän olisi pitänyt pystyä täällä ensinnäkin vahvistamaan viimevuotisen Dubain kokouksen päästöjen hillintää koskevat kirjaukset ja mielellään mennä niistä eteenpäinkin, mutta se jäi nyt aika heikoksi, Nummelin sanoo.
Esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden alasajosta ei saatu aikaan linjausta.
Edistys tyssäsi Nummelinin mukaan erityisesti Saudi-Arabian ja muiden arabimaiden sekä muutamien muiden tiukkaan ja järjestelmälliseen vastustukseen. Puheenjohtajamaa Azerbaidzhanin toiminta ei tilannetta ainakaan helpottanut.
– EU:n lisäksi muut kehittyneet maat, pienet saarivaltiot sekä vähiten kehittyneet maat hyvin vahvasti ja yhteisellä äänellä vaativat edistystä myös päästöjen hillinnän puolella. Näyttäisi, että puheenjohtaja kuitenkin kuunteli enemmän tätä arabiryhmää eikä lähtenyt hakemaan kompromisseja, Nummelin sanoo.
Hän muistuttaa, että Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoitteen kannalta jokainen vuosi on tärkeä.
– Meillä on vielä pieni aikaikkuna, jolloin on mahdollista pysyä 1,5 asteen alla. Mutta se edellyttää erittäinkin nopeita ja vahvoja toimia.
Pariisin ilmastosopimuksessa vuonna 2015 asetettiin suositusraja 1,5 astetta, johon ilmaston lämpeneminen olisi hyvä pysäyttää.
Ensi vuonna katse päästövähennyksiin
Ensi vuonna ilmastokokous pidetään Brasilian Belemissä. Siellä keskiössä on päästöjen hillintä. Ennen kokousta maiden on myös määrä ilmoittaa uudet päästövähennystavoitteensa.
– G20-maihin kohdistuu iso paine siinä, että uudet tavoitteet ja toimenpidesuunnitelmat olisivat Pariisin sopimuksen mukaiset ja mahdollistaisivat puolentoista asteen polulla pysymisen, Nummelin sanoo.
Odotettavissa on ainakin tämänvuotista vahvempi puheenjohtajamaa, sillä Brasilialla on Nummelinin mukaan pitkä kokemus kansainvälisten kokousten järjestämisestä.
Kulovesi nostaa ensi vuoden kokouksen osalta esiin kaksi kriittistä näkökulmaa: maiden ilmastotavoitteiden riittävyys 1,5 asteen näkökulmasta ja toisaalta se, mistä ilmastotoimille löydetään lisärahoitusta.
Oman kierteensä kansainväliseen ilmastotyöhön tuo ensi vuonna se, että Donald Trump nousee Yhdysvalloissa jälleen presidentiksi. Yhdysvallat irtautui Trumpin ensimmäisellä kaudella Pariisin ilmastosopimuksesta, ja Trump on sanonut aikovansa jättää ilmastosopimuksen toistamiseen.
– Se on totta kai isku. Kyllähän tässä tarvittaisiin kaikkia ja etenkin USA:ta, joka on kuitenkin yksi kaikkein suurimmista päästäjistä, vahvasti mukaan ilmastotyöhön, Nummelin sanoo.
Toisaalta Trumpin edelliselläkin kaudella Nummelinin mukaan nähtiin, että presidentistä huolimatta ilmastotyö jatkuu osavaltioiden, kaupunkien ja yritysten tasolla.