Kansainväliset ilmastokokoukset ovat kuuluisia venymisestään yliajalle, eikä Azerbaidzhanin pääkaupungissa Bakussa pidettävä COP29-kokous näytä tekevän poikkeusta sääntöön. Kokouksen pitäisi päättyä perjantaina, mutta Suomen pääneuvottelijan Marjo Nummelinin mukaan todennäköisempää on kokouksen venyminen ainakin lauantai-iltaan, ellei yöhön, saakka.
– Nämä ovat tietysti vain arvauksia, mutta aika harva ajattelee, että päätöspäivä olisi perjantai, Nummelin kertoi STT:lle puhelimitse Bakusta keskiviikkona.
Suomalaisneuvottelijat kertoivat viime viikonvaihteessa ensimmäisen kokousviikon päättyneen sekaviin tunnelmiin. Nummelinin mukaan tilanne on hieman helpottanut eri maiden ministereiden tultua edesauttamaan neuvotteluja.
– Se on ihan selvää, että mitään helppoja ratkaisuja ei ole näköpiirissä, mutta samalla täällä kuitenkin tehdään töitä ihan kellon ympäri, Nummelin kertoo.
Hänen mukaansa keskeisiä kysymyksiä on käyty läpi ministeriparien johdolla ja ensimmäinen kokonaisuutta käsittelevä luonnos päätöstekstiksi on luvassa ehkä jo myöhään keskiviikkona Suomen aikaa. Jos näin käy, kansalliset delegaatiot pääsevät käsittelemään luonnosta ja esimerkiksi EU sorvaamaan siihen yhteistä kantaansa torstaina.
Nummelinin mukaan ministereille on jäänyt neuvotteluissa paljon vastuuta, koska puheenjohtajamaa Azerbaidzhanin toiminta "ei ehkä ole ollut kauhean selkeää ja luottamusta herättävää".
Satojen miljardien dollareiden näkemysero
Vaikeimpia ja suurimpia kysymyksiä ovat olleet kehittyville maille suunnattavan ilmastorahoituksen lisääminen. Sillä on tarkoitus edistää siirtymistä vihreään energiaan sekä helpottaa ilmastonmuutokseen sopeutumista. Kehittyvät maat haluavat vuotuisen tukimäärän kasvavan moninkertaisesti nykyisestä 100 miljardista dollarista vuodessa.
Kehittyneiden maiden näkemys tavoitteesta on huomattavasti alhaisempi. Nummelinin mukaan ensimmäiseen päätöstekstiluonnokseen vaikuttaa olevan tulossa eri asiakohdista kolme eri optiota, ääripäitä ja jotain siltä väliltä.
Australian ilmastoministerin Chris Bowenin mukaan uudeksi rahoitussummaksi on ehdotettu kehittyvien maiden taholta 400–900 miljardia vuodessa, kun kehittyneet maat ovat puhuneet 200 miljardista.
Perinteisiä teollisuusmaita hiertää myös se, etteivät vuoden 1992 Rion ilmastokokouksen jälkeen vaurastuneet ja päästöjään kasvattaneet maat, kuten Kiina, halua mukaan maksajien joukkoon.
Toinen tärkeä kysymys ja erimielisyyden aihe ovat päästövähennykset ja sitoutuminen viime vuonna Dubain ilmastokokouksessa tehtyyn päätökseen, jonka mukaan irtautuminen fossiilisista polttoaineista on käynnistettävä.
– Arabi(maiden)ryhmä on ollut tässä erityisen hankala. Sen puheenvuoroissa ei haluta edes sitoutua siihen, mitä on vuosi sitten sovittu, Nummelin kuvailee.