Azerbaidzhanin sotilasoperaatiossa Vuoristo-Karabahin alueella on ollut kyse siitä, että Azerbaidzhan on pyrkinyt nopealla ja intensiivisellä operaatiolla viemään loppuun sen, mitä se ei saavuttanut vuonna 2020 alueella käydyssä kuuden viikon sodassa. Näin STT:lle arvioi Ulkopoliittisen instituutin vieraileva tutkija Antti Pihlajamaa.
Pihlajamaan mukaan Azerbaidzhan on todennäköisesti laskelmoinut, että olosuhteet nopealle sotilaalliselle operaatiolle Vuoristo-Karabahin alueen hallintaan saamiseksi olisivat nyt otolliset, sillä Venäjän ja länsimaiden huomio on nyt Ukrainassa.
Azerbaidzhan ja Armenia ovat sotineet alueesta kahdesti, ensimmäistä kertaa 1990-luvulla ja uudelleen vuonna 2020. Viime sota päättyi Armenian tappioon, mikä Pihlajamaan mukaan rohkaisi Azerbaidzhania uudelleen sotilaallisen ratkaisun hakemiseen.
– Azerbaidzhan saavutti tuolloin käydyssä sodassa enemmän kuin ehkä olisi osannut toivoakaan, hän sanoo.
Venäjän välittämässä tulitaukosopimuksessa Armenia luovutti vuonna 2020 osan pitkään hallitsemistaan alueista. Tuolloin päädyttiin kuitenkin Venäjän valvomaan tulitaukoasetelmaan, mikä Pihlajamaan mukaan tuskin tyydytti Azerbaidzhania.
Oliko tulitauko Venäjän näpäytys lännelle?
Ulkopoliittisen instituutin tutkijatohtori Kristiina Silvanin mukaan Venäjän rooli Vuoristo-Karabahin tilanteessa on kiinnostava. Tutkijan mukaan jo vuoden 2020 sodassa nähtiin, ettei Venäjä ollut halukas puolustamaan Armeniaa.
– Yksi tulkinta sille, miksi Azerbaidzhan lähti ratkaisemaan tilannetta sotilaallisesti, on se, että Venäjä on antanut sille hiljaisen hyväksyntänsä, Silvan kertoo STT:lle.
Armenia kuuluu Venäjän johtamaan Kollektiiviseen turvallisuusjärjestöön (CSTO), mikä käytännössä velvoittaa Venäjää puolustamaan Armeniaa sotilaallisen hyökkäyksen alkaessa. Käytännössä Venäjä on Silvanin mukaan kuitenkin sanoutunut irti Vuoristo-Karabahin kysymyksestä.
Silvanin mukaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin hallinto toivonee, että Armenian johdossa olisi venäläismielisempi pääministeri. Maan nykyinen pääministeri Nikol Pashinjan on avoimesti pyrkinyt lähentämään Armenian suhdetta länteen.
– On tulkittu, että tämä on ollut Venäjältä näpäytys lännelle, joka on tukenut aktiivisesti Armenian ja Azerbaidzhanin välisiä neuvotteluja. Pelastamaan päivän tulivat nyt nimenomaan venäläiset rauhanturvaajat, joiden avulla keskiviikkoinen tulitauko Azerbaidzhanin ja Vuoristo-Karabahin paikallishallinnon kanssa saatiin taottua, Silvan sanoo.
Sotilaalliseen ratkaisuun selkeällä ylivoimalla
Rintamalinjojen liikkeistä Vuoristo-Karabahissa on tietoa saatavilla vain niukasti. Tiedossa on, että Azerbaidzhan käynnisti tiistaina alueella sotilasoperaation. Se päättyi keskiviikkona Venäjän välittämään tulitaukoon sen jälkeen, kun Vuoristo-Karabahin joukot ilmoittivat laskevansa aseensa.
Pihlajamaan mukaan Azerbaidzhan käytti aseellista voimaa Vuoristo-Karabahin ympärillä melko laajalla rintamalla, mutta joukkojen varsinaista etenemistä alueella on hankala arvioida.
Tutkijan mukaan Vuoristo-Karabahin joukot todennäköisesti näkivät Azerbaidzhanin sotilaallisen voiman olevan niin ylivoimainen, että ne olivat valmiita tulitaukoon vain noin vuorokauden mittaisten taisteluiden jälkeen.
– Sotilaallinen ratkaisu saavutettiin pikemminkin henkisellä puolella, Pihlajamaa arvioi.
Azerbaidzhan on kutsunut sotilaallisia toimiaan "terrorismin vastaiseksi operaatioksi". Operaatio aloitettiin sen jälkeen, kun kuusi azerbaidzhanilaista oli kuollut räjähdyksessä alueella. Azerbaidzhan on syyttänyt räjähdyksestä separatisteja.
Pihlajamaa muistuttaa, että on aina poliittista käyttää terrorismia perusteluna sotatoimille.
– Terrorismi on kovin subjektiivista. Tämä on jatkumoa jo vuosikymmeniä jatkuneelle kiistalle Vuoristo-Karabahin asemasta, Pihlajamaa kuvailee.
Pihlajamaa uskoo, että mikä alueen tulevaisuus tuleekaan olemaan, joutuu Azerbaidzhan varautumaan siihen, että saavutettu ratkaisu turvataan sotilaallisin keinoin.
Armenian protestit voivat vaikuttaa neuvotteluihin
Silvanin mukaan Armenian keskusjohto vaikuttaa hyväksyneen sen, että Vuoristo-Karabah on menetetty. Armenia on esimerkiksi sanonut, ettei sillä ole enää joukkoja Vuoristo-Karabahissa. Armenian keskusjohto pyrkii kuitenkin edelleen takaamaan alueelle mahdollisimman laajan itsehallinnon.
Armeniassa on tällä viikolla nähty protesteja, joissa on vaadittu puuttumista Vuoristo-Karabahin tilanteeseen. Samalla on vaadittu maan pääministeri Pashinjanin eroa.
Pihlajamaan mukaan protestit tukevat ajatusta, että Vuoristo-Karabahin joukot ovat pääosin taistelleet yksin Azerbaidzhanin joukkoja vastaan.
Silvanin mukaan iso osa armenialaisista hyväksyy Pashinjanin linjan siitä, että Vuoristo-Karabah pitäisi tunnustaa osaksi Azerbaidzhania, kunhan paikallisten asukkaiden turvallisuus taataan. Toisaalta on myös heitä, jotka pitävät Pashinjanin politiikkaa maanpetturuutena.
– Jos tilanne kiristyy Armeniassa, voi olla, että se vaikuttaa neuvotteluiden kulkuun, Silvan sanoo.
Paikalliset asukkaat poliittisen valtakamppailun kärsijöinä
Vuoristo-Karabah on ollut saarrettuna joulukuusta 2022 lähtien, ja alueella on ollut vakava puhe ruoasta ja lääkkeistä. Silvan uskoo Vuoristo-Karabahin paikallisväestön tuntevan olonsa hyvin turvattomaksi.
– On absurdia, että yhtäältä heille sanotaan, että he ovat nyt Azerbaidzhanin kansalaisia, kun toisaalta he ovat joutuneet tällaisen poliittisen valtakamppailun kärsijöiksi, Silvan toteaa.
Vuoristo-Karabah on kansainvälisen oikeuden mukaan osa Azerbaidzhania, mutta sen väestö on etnisesti armenialaisia. Silvanin mukaan on mahdollista, että valtaosa Vuoristo-Karabahissa asuvista armenialaisista voi turvallisuussyistä joutua muuttamaan Armeniaan.
– On todennäköistä, että Vuoristo-Karabahin armenialaisten asema heikkenee, jos alue integroidaan osaksi Azerbaidzhania.
Vuoristo-Karabahin paikallishallinnon kanta torstaina alkaneissa neuvotteluissa on epäselvä. Silvanin mukaan selkeämmin on nähtävissä se, mitä Azerbaidzhan haluaa ja mihin Armenia on valmis myöntymään.
– Alun perin paikallishallinnon tavoitteena on ollut irtautua Azerbaidzhanista. Käytännössä ollaan kuitenkin oltu valmiita tekemään myönnytyksiä ja puhumaan myös autonomiasta Azerbaidzhanin rajojen sisällä.
