Yhteiskuntamme on polarisoitunut. Tilastot osoittavat, että hyvätuloisten ostovoima kasvaa, pienituloisten heikkenee.
Tämä ei näy vain tilastoissa, vaan ihmisten arjessa konkreettisesti. Tukia leikataan, ja samalla ruoka, polttoaineet, sähkö ja kaikki muu eläminen kallistuu. Maan hallituksen toimenpiteet vain vahvistavat tätä kehitystä.
Myös järjestöjen ja yhdistysten rahoitusta leikataan. Juuri ne ihmiset, jotka tarvitsevat eniten arjessaan apua ja vertaistukea vamman, sairauden tai muun syyn takia, jäävät sitä ilman.
Voi vain arvailla, kuinka paljon avunpyyntöjä nyt kohdistuu seurakunnille. Niissäkin resurssit ovat rajalliset. Jo nyt esimerkiksi Seinäjoen ruokapankissa tarvitaan lisää vapaaehtoistyöntekijöitä.
Seurakuntien henkilöstökin joutuu työskentelemään äärirajoilla, koska saattaa tuntea, että kaikkia ei pysty auttamaan riittävällä tavalla.
Tulevalla kirkkovaltuustokaudella onkin mietittävä, miten resursseja käytetään tarkoituksenmukaisesti. On myös mietittävä, miten yhdistysten ja järjestöjen kanssa voidaan tiivistää yhteistyötä.