Sininen planeetta II **
En tiedä, onko vika vain minussa, mutta luonto-ohjelmien lempeä kerronta saa minut usein vajoamaan sohvan syvyyksissä tiedottomuuteen.
Meristä kertova Sininen planeetta II -sarja on pysäyttävän kaunis. Luonto ja sen herkästi särkyvä ainutkertaisuus ansaitsisi huomion.
Valitettavasti Avaran luonnon kerronta ei ole kehittynyt lainkaan sitten 1980-luvun, jos ei kuvanlaadun terävöitymistä ja uutta tieteellistä tietoa kehitykseksi lasketa.
Kuusiosainen sarja näyttää tyylikkäästi, että Maapallo on meriplaneetta, jossa on muutamia mantereiksi kutsuttuja saaria. Silti tiedämme merien mittaamattomista syvyyksistä mitättömän vähän.
Kauniit kuvat seuraavat toisiaan. Tarinat rakentuvat laji kerrallaan. Ensimmäinen jakso keskittyi aika lailla elämään merenpinnan tuntumassa, eikä juuri yllätä.
Toinen jakso on sarjan parasta antia, sillä se kurkistaa merten syvyyksien avaruusoliomaiseen maailmaan ja mahdollisille elämän syntysijoille.
TV1 lauantaina klo 18.45
Joonas Kuikka