Vastavalmistuneeseen Veturikortteliin sijoittuva rautatieasema ja sen yhteydestä puuttuva linja-autoasema on kääntänyt kaupunkilaisten katseet joukkoliikenteeseen. Epari kertoi Seinäjoen rautatieaseman ja kaupunkia halkovien ratojen kehityskaaresta 5. maaliskuuta ilmestyneessä lehdessä. Tässä jutussa käsitellään linja-autoliikennettä.
Suomessa linja-autoliikennemallia on viritelty useaan otteeseen vuodesta 1827. Ensin matkaa taitettiin Turun ja Helsingin välillä hevosten vetämillä umpivaunuilla.
Ensimmäinen moottorikäyttöinen linja-auto saapui Suomeen 1905. Tuolloin Turun ja Uudenkaupungin väliä liikennöivän, 14-paikkaisen kulkuneuvon kerrottiin paikallislehdessä olevan nimeltään automobiiliomnibus.
Sadan vuoden historia
Seinäjoella kuorma-autot alkoivat kuljettaa tavaroiden lisäksi ihmisiä satakunta vuotta sitten. Vähitellen avolava-autoihin tehtiin penkkejä ja seiniä matkustajien mukavuuden lisäämiseksi. Autoja kutsuttiin hurstibusseiksi.
Linja-autoliikenne alkoi kasvaa, kun liikennöitsijöiden kukkarolle sopivat Ford-merkkiset autot yleistyivät. Autot saivat lempinimen Viiksi-Ford, koska ohjauspyörän molemmin puolin olleet hallintalaitteet muistuttivat viiksiä.
Etelä-Pohjanmaan linja-autoliikenteen uranuurtaja Juho Peltonen aloitti aikataulutetun linja-autoliikennöinnin Ilmajoen Koskenkorvalta Seinäjoelle vuonna 1927.
– Osa toivotti onnea, mutta osa ihmetteli, mitä hyötyä on ajaa autolla junanradan vieressä. Asiakkaita oli kuitenkin niin paljon, että hankin muutaman kuukauden jälkeen toisenkin auton, Peltonen kirjoitti vuonna 1962 ilmestyneessä Seinäjoen joulu -lehdessä.
Yrityksensä 25-vuotissyntymäpäivähaastattelussa Ilkka-lehdessä mies kertoo, että firmalla on ollut olemassaolonsa aikana 50 ”vaunua”.
– Alkuaikoina sain olla yötä päivää tratissa ja samalla miettiä, mikäs vekseli se nyt lankeaa, Peltonen muisteli.
Sokeria kilpailijan tankkiin
Seinäjoen toinen linja-autoyritys, A. K. Sarpon Liikenne, perustettiin vuonna 1937. Muualla Suomessa linja-autoliikenne oli 1930-luvulla niin kilpailtu ala, että yrittäjät sortuivat kepulikonsteihin asiakkaita saadakseen.
Jos kahvikuppi ei riittänyt matkalaisen houkuttimeksi, kuski saattoi asiakasvirran varmistaakseen lähteä liikenteeseen muutama minuutti ennen aikataulun mukaan kulkevaa autoa. Konsteiksi kelpasivat myös kiilaaminen, renkaiden puhkominen tai sokerin kaataminen kilpailijan auton tankkiin.
Kanat ja ihmiset samassa autossa
Linja-autoyrittäjät ovat vuosikymmenten aikana kokeneet monenlaisia vaikeuksia.
Ensin oli pulaa kalustosta, varaosista ja polttoaineesta. Sota-aikoina linja-autoja oli luovutettava valtion käyttöön. Juho Peltonen joutui antamaan talvi- ja jatkosotaan 16 linja-autoa. Osa niistä tuhoutui korjauskelvottomiksi.
Henkilöautoliikenteen yleistyminen 1950-luvulta lähtien vähensi matkustajien määrää. Linja-autoilun kannattavuutta oli onneksi jo pitkään varmistettu sillä, että tavaran ja matkustajien lisäksi monet autot kuljettivat myös postia.
– Kun linja-autot pysähtyivät jokaisella maitolaiturilla, matkatavaraa kertyi paljon. Kyytiin otettiin jauhosäkkejä, maitotonkkaa, laatikkoa ja jos jonkinlaista pakettia. Sotien jälkeen oli yleistä, että autoon ahdettiin kanoja, vasikoita ja sianporsaita, Aki Mäki kertoo Pois alta, auto tuloo -kirjassaan.
Matkustajat lapion varteen
Koko ajan liikennöinnin riesana ovat olleet Suomen haastavat sääolot. Usein ne katkaisivat liikenteen kokonaan.
Rospuuttokelillä eli kelirikkoaikana autot juuttuivat liejuun. Matkan jatkuminen vaati matkustajien apua. Asiakkaat joutuivat korjaamaan kynnöspelloksi muuttunutta tietä havunoksilla ja kantamaan pyörien alle seipäitä.
Tulvat haittasivat liikennettä keväällä. Seinäjoen ja Ylistaron välillä olevalla niin kutsutulla Murroon oikoosella vettä oli tiellä joskus niin paljon, että matkustajat kuljetettiin veneellä tulva-alueen toisella puolella odottavaan linja-autoon.
Talvella lumi tukki tiet. Monet liikennöitsijät asensivat autonsa keulaan auran. Autoissa oli silti aina pino lapioita. Niillä matkustajat ja lähitienoon asukkaat avasivat väyliä.
Mäki kertoo kirjassaan, että Seinäjoelta Kauhajoelle menevän tien avaamisessa meni lumipyryn jälkeen miesjoukolta seitsemän vuorokautta. Matkustajat ja kyläläiset heiluivat lapion varressa, sillä liikenteen sujuminen oli yhteinen asia.
Liikennettä haittasi tuohon aikaan myös melko alkeellinen infrastruktuuri. Linja-auton lasti oli purettava esimerkiksi Ilmajoella Nikkolan sillalla sen sortumavaaran takia.
– Matkustajat juoksivat auton edessä tai takana ja näin ollen sillalla oli kuitenkin aina sama paino, asiasta huvittunut Peltonen on kertonut.
Seinäjoen linja-autoasemat:
Ensimmäisen linja-autoaseman perusti liikennöitsijä Juho Peltonen vuonna 1935. Kyseessä oli pieni pakettitoimisto Kalevankadulla. Rakennus oli lähellä nykyistä Keskustoria, jota linja-autot pitivät seisontapaikkanaan.
Juho Peltonen myi aseman Matkahuollolle vuonna 1937. Vuonna 1933 perustetun Oy Matkahuolto Ab:n tehtävä oli huolehtia linja-autoasemista, niiden asiakkaista ja tavaraliikenteestä.
Matkahuolto muutti vuonna 1939 Pollarin talon ulkorakennukseen. Talo sijaitsi Kalavankadulla nykyisen Keskustorin kohdalla. Se oli vielä lähempänä linja-autojen seisontapaikkanaan pitämää toria. Samassa paikassa sijaitsi myös paikkakunnan ensimmäinen pirssi- eli taksiasema.
Matkustaja- ja tavaraliikenteen kasvun takia Pollarin talon linja-autoasema jäi pieneksi. Juho Peltonen hankki toisen liikennöitsijän, Aarre Sarpon, kanssa parakin Pollarin talon viereen vuonna 1945. Matkahuolto osti sen vuonna 1948.
Tilojen jäädessä jälleen pieneksi Seinäjoen kauppala vuokrasi vuonna 1954 Valtionkadun ja Keskuskadun kulmasta kauppias Mikko Laurilan aiemmin omistaman kiinteistön.
Tilatarpeen kasvaessa alettiin rakentaa rautatien varteen keskusliikenneasemaa, jossa rautatie-, taksi- ja linja-autoasema olisivat vierekkäin. Rakennus valmistui vuonna 1971.
Asemasta tehtiin Suomen ensimmäinen matkakeskus vuonna 2000. Ideana oli tarjota julkisen liikenteen matkustajille odotustilat, aikataulut ja matkaliput samasta paikasta.
Matkakeskus sulki ovensa, kun sen viereen rakennettu Veturikortteli valmistui vuonna 2025. Rakennuksessa sijaitsee rautatieasema.
Linja-autoasemaa Seinäjoella ei tällä hetkellä ole. Kaukoliikenteen lähtö- ja saapumispaikka on entisen matkakeskuksen pohjoispäädyssä. Paikallisliikenteen pysäkit ovat ydinkeskustassa Koulukadulla.
