Asuin­ra­ken­nuk­set suun­ni­tel­ta­va vii­leäm­mik­si

Erilaisiin rakennuksen yhteydessä asennettaviin jäähdytysjärjestelmiin lukeutuu muun muassa katossa sijaitseva kylmäilmapuhallin.

Viime kesinä tukalat helleputket ovat muuttuneet jo tavanomaiseksi sääilmiöksi. Tämä on avannut keskustelun siitä, millä tavoin asuinrakennuksia viilennetään alati lämpenevässä ilmastossa mahdollisimman energiatehokkaasti.

Vielä kymmenen vuotta sitten asuinrakennuksissa luotettiin lämmön torjuntaan ikkunoiden, sälekaihtimien ja ilmanvaihdon keinoin. Vuosikymmenessä erilaisten koneellisten jäähdytysjärjestelmien myynti on kasvanut huimasti. Lämpöpumppuja myytiin viime vuonna jo yli 100 000 kappaletta.

– Tänä vuonna lukeman odotetaan kasvavan noin kymmenellä prosentilla, Suomen lämpöpumppuyhdistyksen toiminnanjohtaja Jussi Hirvonen kertoo.

Jonkinlaiset sisälämpötilaa jäähdyttävät järjestelmät tuntuvat siis olevan tarpeen. Rakentamisen yhteydessä näitä ei kuitenkaan asenneta vielä merkittäviä määriä.

Syy on kuluttajassa.

YIT:n talotekniikan suunnittelupäällikön Aki Pirttijärven mukaan suuri osa asukkaista ei ole vielä valmis maksamaan kaiken kattavan jäähdytysjärjestelmän kustannuksia.

Useimmissa uusissa rakennuksissa sisäilma pyritään pitämään viileänä tehostetuilla auringonvaloa torjuvilla ikkunalaseilla ja sälekaihtimilla, jotka estävät lämpöenergiaa pääsemästä sisäilmaan.

Yleisiä ovat myös ilmanvaihtolaitteet. Ilmanvaihtolaitteita ei tule sekoittaa ilmastointilaitteisiin, sillä ne eivät pysty jäähdyttämään ulkoa tulevaa ilmaa toisin kuin ilmastointilaitteet ja lämpöpumput. Ilmanvaihtolaitteista on näin hyötyä vain niin kauan, kun ulkoa sisälle puhallettu ilma on kylmempää kuin sisälämpötila.

Ulkolämpötilan puolestaan noustessa sisälämpötilaa korkeammaksi monet hankkivat lämpöpumpun, joka on kattavaa jäähdytysjärjestelmää halvempi ratkaisu ja kätevä asentaa asuntoon jälkikäteenkin.

Koko kiinteistön kattavia jäähdytinlaitteita, kuten lattiaviilennyksiä, asennetaan lähinnä pääkaupunkiseudun ja kasvukeskusten suosituille sijainneille rakennettaviin uusiin kiinteistöihin.

– Jäähdyttimien suosio on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta useimmissa tapauksissa mennään minimivaatimusten mukaan, Pirttijärvi kertoo.

Asiaan saattaa tulla pian muutos. Rakennusteollisuuden asiantuntijan Jani Kemppaisen mielestä laissa säädetyt uusien rakennusten sisälämpötilan vaatimustaso on vanhentunut, ja sen uudistaminen tulee jälleen ajankohtaiseksi, kun ympäristöministeriö päättää meneillään olevasta maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksesta kahden vuoden sisällä.

– Viilennykset eivät ole riittäneet nyt viime kesinä. Niillä energiakulutus pysyy aisoissa, mutta lämpötila ei laske paljoa, Kemppainen kertoo.

Rakennuksessa noudatettavat sisälämpötilan raja-arvot perustuvat uuden rakennuksen energiatehokkuutta koskevaan asetukseen. Siinä määritellään kesäajan enimmäislämpötilan vaatimus, jonka mukaan kesä–elokuun aikana 27 asteen rajapyykki saa ylittyä sisälämpötilassa enintään 150 astetunnilla.

Astetuntien yhteenlasku toimii Kemppaisen mukaan siten, että yhdestä tunnista kertyy astetunteja jokaista raja-arvon ylittänyttä astetta kohden. Esimerkiksi jos kesäpäivänä on kuuden tunnin ajan 29 astetta, se tekee yhteensä 12 astetuntia.

Vaatimustasosta päätettiin vuonna 2012. Tätä ennen rakennusluvan saaneissa taloissa vaatimustasoa ei ollut. Kemppaisen mukaan vanhoissa asuinrakennuksissa raja-aste saattaa ylittyä edelleen sadoilla tai jopa tuhansilla tunneilla.

– Pahimmillaan puhuttiin yli kymmenestä tuhannesta astetunnista. Sittemmin esimerkiksi ikkunat ovat kehittyneet huomattavasti, ja näistä lukemista on tultu alas määräystasoon, Kemppainen kertoo.

Astetunteja ei kuitenkaan koskaan lasketa todellisen sään tai sisältä mitattujen lämpötilojen perusteella. Rakennettavan talon sisälämpötilaa arvioidaan simulaatiossa, joka perustuu vuosina 1980–2010 kerättyyn dataan. Viime vuosina kohonneita helteitä se ei siis ota huomioon.

Tämän seurauksena suurimmassa osassa Suomeen rakennettavista asuinrakennuksista vaatimustaso on yhä edelleen mahdollista saavuttaa viilennyskeinoilla, jotka eivät todellisuudessa välttämättä riitä pitämään asuntoja tarpeeksi viileinä kuumien kesien aikaan.

– Vaatimustaso ei vastaa tämän päivän ilmastoa, Kemppainen kertoo.

Jos sisälämpötilan laskennassa käytetty testivuosi päivitetään vastaamaan asetuksessa viime vuosien kesälämpötiloja, saatetaan kattavia jäähdytysjärjestelmiä alkaa asentaa taloihin aiempaa enemmän, Kemppainen uskoo. Tämä kuitenkin riippuu myös järjestelmien energiatehokkuudesta.

– Passiivilla keinoilla tulee joskus raja vastaan, sillä niillä sisään tulevan ilman lämpötilaa ei saada laskettua riittävästi, Kemppainen kertoo.

Pirttijärvi puolestaan on sitä mieltä, että jäähdytysjärjestelmien hinta kannustaa asiakkaita jatkossakin ostamaan mieluummin esimerkiksi lämpöpumppuja.

Keskustelua on käyty myös uusista arkkitehtuurisista ratkaisuista. Kemppainen nostaa esiin Etelä-Euroopassa suositut ulkoiset varjostimet, jotka ovat huomattavasti nykyisiä Suomessa käytettyjä ikkunoita ja sisäsälekaihtimia tehokkaampia lämmöntorjujia.

Näiden esteenä ovat kuitenkin hitaasti etenevät kaavoitusprosessit ja julkisivuvaatimukset, jotka eivät ainakaan nykyisellään anna ulkoisille varjostimille myöten.

– Olisin skeptinen varjostusten suhteen. Ensin pitää keksiä tapa, jolla ne voidaan saada nätiksi, Pirttijärvi kertoo.

Sakari Hällfors