Eparin toimitus pyysi lukijoilta lehteen liittyviä muistoja. Puhelin on soinut mukavasti ja olemme kuulleet monta mielenkiintoista tarinaa. Tässä niistä muutama.
Tapani Mäkinen soitti ja kertoi jutun, mistä selviää, että lehteä tehtiin aikaisemmin eri tavalla kuin nyt. Uutinen yritettiin vain julkaista mahdollisimman pian, vaikka faktoja ei olisi ennen lehden painoon menoa ehditty tarkistaa.
Hätäily osoittautui virheeksi esimerkiksi 1960-luvun alussa, jolloin Etelä-Pohjanmaa-lehdessä kerrottiin Mäkisen isoisän kuolemasta. Isoisä oli kuitenkin elossa, joten ihan pienestä painovirhepaholaisesta ei ollut kyse.
– Äidin isä viihtyi kaupungilla. Joku oli saanut keskustassa sairaskohtauksen ja kuollut siihen. Ilmeisesti ohikulkija oli tunnistanut ruumiin isoisäkseni. Asiaa ei sen kummemmin selvitetty, vaan oletus painettiin lehteen.
Kun juttu julkaistiin, tuttaville tuli kiire saada oikea tieto kuolleeksi julistetun, mutta ilmielävän miehen perheelle. Se ei ollut aivan yksinkertaista, sillä Mäkisen kodissa ei tuohon aikaan ollut puhelinta.
– Joku soitti naapuriin ja pyysi vastaajaa juoksemaan heti meille kertomaan, ettei lehdessä ollut tieto pitänyt paikkaansa. Sanansaattaja oli jo eteisessä kuunnellut, kuuluiko tuvasta itkua. Onneksi kotiväki ei ollut vielä lukenut lehteä eikä siksi tiennyt väärästä uutisoinnista.
Mäkinen kertoo, että yksityishenkilöihinkin liittyvät tapahtumat selvitettiin lehdessä yksityiskohtaisesti. Myös vainajan nimi mainittiin.
– Ei silloin ollut intimiteettisuojasta mitään tietoa, Mäkinen ihmettelee.
Variksenpelätin
olikin ruumis
Kauko Salo muisteli keväällä 1956 pidettyä koulun liikuntatuntia. Lumet olivat sulamassa ja jäät irtoamassa Seinäjoesta. Opettaja Tapani Aho oli pistänyt luokan kävelylenkille, mutta puolenkymmentä poikaa keksi hypätä jäälautalle selvitäkseen matkasta nopeammin.
Pojat ohjasivat jäälauttaa kepeillä.
– Näimme vedessä ihmismäisen hahmon. Luulimme sitä variksenpelättimeksi. Pää näytti lantulta ja pökimme sitä kepeillä. Jossakin kohtaa selvisi, että kyseessä olikin kauan aikaa sitten hukkunut ihminen.
Salo muistaa jonkun napanneen poikien lauttamatkasta kuvan, joka päätyi lehteen. Lehteä Salo ei muista, mutta kyseessä oli mitä todennäköisemmin silloin ilmestyneet Ilkka tai Vaasa. Eparissa asiasta julkaistiin uutinen ilman kuvaa.
– Vanhempani näkivät kuvani Ilkka- tai Vaasa-lehdessä. Sain kotona melkoiset nuhtelut jäälautalla seilaamisesta, Kauko Salo selvittää.
