Ketä kaikkia meitä nyt oli, ja tietty Risikon Paula. Lauantaina Seinäjoella vietettiin avajaisia aseman taideteoksille, jotka ovat jonkin verran puhuttaneet kaupunkilaisia. Moni ihastelee niiden tuomaa ilmettä, osa pohtii investoinnin tarpeellisuutta.
Itse kuulun ihastelijoihin. Kuvitelkaa tällainen vähän isompi kirkonkylä ilman yhtäkään veistosta, maalausta tai tilaan oivaltaen tehtyä taidetta. Kyllä sellainen city olisi ankea ja kankea kansalaisen kulkea.
Onneksi meillä on mahdollisuus siihen, että vaikkapa työmatkan varrelle osuva taideteos voi hetkeksi keskeyttää kiireen ja tarjota parhaimmillaan mielelle pienen levähdyksen. Se on arvokas lahja, jota ei heti edes huomaa saavansa.
Julkinen taide tekee asemanseudusta tunnistettavan ja ainutlaatuisen. Se muuttaa läpikulkupaikan tilaksi, jolla on oma identiteetti ja luonne. Syntyy se kuuluisa paikan henki.
Julkinen taide myös demokratisoi kulttuurikokemuksen tulemalla jokaisen luo – olitpa artin ystävä tai henkilö, joka ei koskaan astuisi jalallaan taidemuseoon.
Aseman taide yhdistää meitä myös seinäjokisina. Vaikka emme olisi samaa mieltä teoksista, ne voivat synnyttää keskustelua ja antaa yhteisen viitekehyksen. ”Tavataan sen junapatsaan luona” on lause, joka on yhdistänyt ja yhdistää eri taustoista tulevia ihmisiä. Tiedän kokemuksesta.
Kohta kulmillemme saapuvat taas kesän festarivieraat. On mukava jakaa näitä teoksia heidänkin kanssaan. Siihen liittyen: Kutsuisin taideteokseksi myös asemahallia, joka varsinkin laitureilta päin sisääntullessa kaareutuu lamppuineen törkiän komiasti.
Ohikiitäväkin taidekokemus virkistää mieltä. Sitä taustaa vasten aseman teokset eivät ole mitään ylellisyyttä, vaan investointi Seinäjoen identiteettiin ja viihtyisyyteen.
Kuusi uutta taideteosta tekevät meistä kulttuurillisesti entistä rikkaamman lössin, joka osaa arvostaa kauneutta myös arkisissa ympäristöissä.
PS. Tuskin keneltäkään on jäänyt huomaamatta, että kulttuurilta on leikattu jo liikaa. Onneksi nämä aseman teokset ovat meillä nyt. Niitä ei voi enää leikata pois. Enää niistä voi vain nauttia – vuosikymmeniä.