Suvivirsi-episodi herätti jälleen laajaa keskustelua mediassa ja somessa. Se, että joku hakee korvausta julkisista varoista syystä, että on tullut kuulleeksi itselle sopimatonta musiikkia, on syytä noteerata laajemmassa kontekstissa.
Suvivirsi-episodi voidaan nähdä jäävuoren huippuna siihen tilanteeseen, mikä ja mitä yhteiskunnassa on muuttunut, kun tämänkaltaisissa ratkaisuissa ollaan valmiita käyttämään julkista rahaa. Eikö julkisen rahan käyttö pitäisi keskittää yhteiskunnan ydintoimintoihin ja ydinpalveluihin ?
Käsitykseni mukaan enää pitkään aikaan ei julkisella sektorilla ole jäänyt mitään ylimääräistä jaettavaa.
Vanhastaan on väitetty, että valtio voi ottaa huoletta velkaa, koska se ei voi mennä konkurssiin. Institutionaaliseen holhoukseen voi kyllä mennä, mutta vielä pahempaa on, että maapallo voi mennä konkurssiin. Sillä on omat rajansa ja reunaehtonsa, ja pitäisi olla huolissaan siitä, mitä luonnonvaroja ihminen kuluttaa ja saastuttaa. Mikään talouskasvu ei voi kompensoida ihmisen tuottamaa jalanjälkeä.
Suomen kesä on taas täynnä erilaista massatapahtumaa. Miksei tälle kuluttamiselle kukaan laske kokonaishintaa? Sen sijaan katse kääntyy vain metsätalouden suuntaan.
On käsittämätöntä, että joku virallinen lautakunta edes ehdottaa rahallista korvausta julkisista varoista, jollekin väärän virren kuulemisesta. Silloin ja siinä vaiheessa voi vaan todeta, että yhteiskunnallinen arvopohja on päässyt myös saastumaan.