Nyt riittää! Jälleen kerran Suomen hallituksen ympärillä kuohuu.
Jos kyse ei ole rasismista ja epäasiallisesta käytöksestä, kyse on kolmannen sektorin romuttamisesta. On rajua puhua romuttamisesta, mutta valitettavasti juuri siitä on kyse.
Kolmas sektori ja kansalaisyhteiskunta ovat tärkeitä demokratialle. Kansalaisyhteiskunta vahvistaa demokratiaa antamalla ihmisille mahdollisuuden osallistua, vaikuttaa ja toimia yhdessä yhteiskunnallisissa kysymyksissä.
Se puolestaan edistää yhteiskunnan sisäistä turvallisuutta. Nyt yhtäkkiä yhä useammat hallituspuolueiden poliitikot näyttävät ymmärtävän tämän. Vai onko asia ymmärretty jo aiemmin, mutta saksia ei ole uskallettu pysäyttää?
Hallituspuolueiden poliitikot ovat ilmeisesti unohtaneet, miten tähän tilanteeseen päädyttiin. Kuka se olikaan, jonka ei pitänyt harjoittaa perussuomalaista politiikkaa?
Poliitikkona ei aina ole kaikkia vastauksia. Joskus saattaa hapuilla oikeita sanoja tai olla vaikea löytää oikeita päätöksiä.
Mutta yksi asia, jota Suomen eduskunnan ja hallituksen poliitikoilta odotetaan, on ihmisten ja sen väestön kunnioittaminen, jonka hyväksi he työskentelevät. Siinä tämä hallitus on epäonnistunut.
Tämän hallituskauden aikana esiin nousee jatkuvasti sammakoita ja toistuvia ylilyöntejä, ja välillä tuntuu kuin koko politiikka olisi vajonnut hiekkalaatikkotasolle. Tässä hallituksessa vallitsee hiljaisuuden kulttuuri ja hyväksyntä, joita on vaikea ymmärtää.
Keskustelu hiljaisuuden kulttuurista ei yleensä koske sitä, etteivätkö poliitikot uskaltaisi puhua ideologiasta. Pikemminkin päinvastoin, sillä poliittinen keskustelu on muuttunut yhä polarisoituneemmaksi.
Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä kyse on ennen kaikkea vallan väärinkäytöstä ja erilaisesta häirinnästä.
Tämän taustalla aavistan myös ihmiskäsityksen, jossa jotkut ryhmät joutuvat muita helpommin kantamaan poliittisten päätösten seuraukset.
Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat joutuvat maksamaan hinnan, ja tämä tapahtuu hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi. Se näkyy niin viime vuosien sosiaaliturvaleikkauksissa kuin kansalaisyhteiskunnan asteittaisessa purkamisessa.
Onko tämä se kuva, jonka haluamme Suomesta näyttää ulospäin? Minun on vaikea käsittää, että hallitus voi jatkaa tehtävässään näin monien epäkunnioittavien lausuntojen jälkeen tämän hallituskauden aikana.
Kuinka paljon vielä tarvitaan, ennen kuin joku sanoo: Nyt riittää?