Saara Turunen kirjoittaa kalutusta aiheesta kliseitä kiertäen ja vetävästi.

Täytyy myöntää, että joka kerta kun teos käsittelee vanhemmuutta, tympäännyn jo ennen kuin olen ehtinyt avata kirjan.

Olen urani aikana lukenut useamman tematiikkaa – myös taiteilijuutta ja äitiyttä – käsittelevän teoksen, ja yleensä aihe kiinnostaa yhtä paljon kuin se, että mies puunaisi moottoripyöräänsä kolmensadan sivun verran välillä autotallissa, välillä pihalla.