Pääkirjoitus

Ar­ki­ru­tii­nit uu­dis­tu­vat, mut­ta ­ro­bo­tit ja ihmiset eivät vielä kättele

Seinäjoki

-

Tulevaisuus on täällä. Nyt alle kouluikäiset lapseni kasvavat robottien aikakaudella. Hurjaa ajatella, että he eivät tule koskaan muistamaan aikaa ennen kaupparobotteja ja tekoäly-chattejä.

Haluan olla kehitysmyönteinen ja opettelen ottamaan uusia toimintatapoja osaksi arkea. Esimerkiksi etävastaanotolla lääkäri tunnisti helposti lapsen silmätulehduksen oirekuvailun ja videoyhteyden avulla. Ajanvaraus Y-talon terveyskeskukseen chatin kautta on ollut paljon kätevämpää kuin soittoajan odottelu. Tällä kertaa robotti toimitti lounaan työpaikalleni samalla, kun itse käytin odotteluajan työntekoon.

Voidaan pohtia, miltä tulevaisuus konkreettisesti näyttää, jos ihmisen ei tarvitse enää ollenkaan liikkua palvelujen luokse.

Ovatko kadut autioita ja kaupat pelkkiä varastohalleja? Jämähdämmekö sohvannurkkaan vai osaammeko hyödyntää vapautuneen ajan luovaan ja terveelliseen toimintaan?

Osaammeko hyödyntää vapautuneen ajan luovaan ja terveelliseen toimintaan?

Käymme keskustelua siitä, miten yhteenkuuluvuutta ja ihmisyyttä ylläpidetään robotisoituvassa yhteiskunnassa. Ajattelen asiaa toki aiemman sosiaalialan koulutukseni näkökulmasta. Uskon ihmislajilla olevan vielä matkaa siihen, että robotin ohjelmoidut empaattiset eleet merkitsivät samaa, mitä ihminen toiselle ihmiselle merkitsee.

Lapseni ehkä kokevat robotit vuosikymmenten päästä eri tavalla. Vuonna 2055 muistelemme, miten ennen vanhaan ihmiset elivät kosketusetäisyydellä toisistaan. Astumalla ovesta ulos saattoi nähdä ihan aitoja ihmisiä joka päivä.

Kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemi puhui varhaiskasvatuksen opettajapäivillä ihmislajin menestyksestä. Salaisuus on ryhmässä toimiminen ja kyky yhteisen hyvän tavoitteluun.

Siksi robotitkin ohjelmoidaan vastaamaan kulttuurisiin normeihin, jotka tulkitsemme ystävällisiksi. Ihminen etsii luonnostaan yhteenkuuluvuutta, joka näkyy tavassamme ottaa kaupparobotit vastaan sympaattisina olentoina.

Tämän viikon Eparista voit lukea, miten robottikuljetuksella toimitetun lounastilaukseni kanssa kävi. Uuden opettelu vaatii hetkeksi keskittymistä, mutta ehkä omat rutiinit on välillä arjessa suotavaakin rikkoa. Aion jatkossakin kohdata uudet arkea helpottavat innovaatiot avoimin mielin.