Maailman maat ja kansat -sarjassamme läpivalaistaan tällä kerralla Argentiina, jonka me suomalaiset kirjoitamme siis kahdella iillä päinvastoin kuin muu maailma, jolle riittää Argentiinassa yksi ii.
Sama juttuhan on Kiinan kanssa. Tämä jukuripäinen sivistyksensä havumetsissä ammentanut kansa on kirjoittanut senkin muinaisista ajoita lähtien kahdella iillä, kun maapallon 6 895 889 000 muuta ihmistä tyytyy yhteen iihin.
Mitä mahtoi Sammatissa Paikkarin torpassa eräänä tiistaina vuonna 1802 kylänräätäli Fredrik Johan Lönnrotin ja hänen vaimonsa Ulrika Wahlbergin neljäntenä lapsena syntynyt Elias miettiä, kun tyrkkäsi Argentiinaan kaksi iitä puuhastellessaan suomen kielen uudistuksen parissa hieman vartuttuaan.
Argentiina on niin iso ja monisärmäinen maa, että sen perusteellinen esittely vie aikaa. Lukijan kannattaa siis viimeistään tässä vaiheessa hakea kouraansa iso kuppi virkistävää kahvia, ettei nukahda lehden ääreen.
Kahvista puheen ollen, suomalaiset litkivät sitä eniten maailmassa tietämättä juuri mitään sen historiasta. Paikataanpa tuo aukko tiedoissa tässä ja nyt.
Kahvin löytymisen tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä. Löytötapaa voi arvailla, mutta tarina kertoo, että rapiat 1500 vuotta sitten abyssinialainen (nyk. Etiopia) lammaspaimen nimeltä Kaldi oli äkännyt elukkojensa pureskelleen jonkin kiiltävälehtisen pensaan marjoja ja tulleen levottomiksi. Herra Kaldi maistoi marjoja itsekin ja kappas: väsy lähti vanttuista sen siliän tien ja hän ryhtyi tanssimaan vuohiensa kanssa.
Tähän tapaukseen pohjautuu Kevin Costnerin tähdittämä eeppinen elokuva Tanssii vuohien kanssa (1990).
Jos Kaldi-paimen olisi ollut edes jonkin sortin liikemies ja kaukaa viisas, hän olisi hyödyntänyt löytönsä ryhtymällä keräämään kahvimarjoja ja myymään niitä, mutta niin hän ei suinkaan tehnyt.
Sen sijaan paimen kiikutti marjoja läheiseen luostariin. Imaami Daniel Passarella tulkitsi tapahtuneen pirun tekosiksi ja viskasi marjat nuotioon. Tuhkasta nousi pian huumaava haju ja munkit Guillermo Vilas, Mario Kempes, Osvaldo Ardiles ja Alberto Tarantini keräsivät marjat talteen ja heittivät kuumaan veteen. Luostarin väki kulautti juoman kurkkuunsa ja haltioitui kokemastaan. Kahvi oli löydetty.
Kun kahvi 1600-luvulla, kiitos sitä salakuljettaneiden pyhiinvaeltajien, saapui Eurooppaan, se sai myrskyisän vastaanoton. Kahvia pidettiin paholaisen juomana, mutta annas olla, kun itse paavi Clement VIII päätti kerran aloittaa päivänsä kupposellisella kuumaa aamun lehteä lukien kuin kuka tahansa meistä nykyään. Paavin kerrotaan huudahtaneen: "Tämä juoma on niin hyvää, että olisi sääli jättää se pakanoille. Yllättäkäämme Saatana ja siunatkaamme se."
1800-luvulle tultaessa sumppi pihisi jo suomalaistenkin keittiössä. Vuosisadan lopulla päiväkahveja juotiin härmässäkin jo joka töllissä, vaikka juhlamokka maksoi työmiehen päiväpalkan verran. Joku keksi sananlaskun: "Kahvikulta kaunis juoma, vaan on kumma kukkarolle".
Sarjassa aiemmin ilmestyneet: Afganistan, Alankomaat, Albania, Zimbabve, Algeria, Andorra, Angola sekä Antiqua ja Barbuda.
Seuraavassa jaksossa: Armenia.
ESA KIVIMÄKI