Antti Tuurin kirja Wahlroos – mies kuin pantteri on merkitty romaaniksi, vaikka se on vahvan todellisuuskytköksensä takia enemmänkin kertomus ja muistuttaa paikoin dokumenttia.
Kirjailija itse suhtautuu kustantajan luokitteluun kiihkottomasti. Hän kertoo, ettei koko aikana ajatellut kirjoittavansa romaania.
– En pohtinut lajityyppiä, kirja tuli sellaiseksi kuin tuli. Vasta kun se oli valmis, hämmästyin, että Otavassa se oli luokiteltu romaaniksi.
Hänen mielestään luokittelu perustui väärinkäsitykseen.
– Olen korjannut kirjan lajityypin nimitystä aina kun olen sen jossakin huomannut, mutta sille on käynyt niin kuin höyhentyynyn höyhenille sadussa: kun höyhenet ovat päässeet karkuun, kiinni niitä ei enää saa. Olkoon siis minun puolestani vaikka romaani.
Kirjan nimi tuli fysioterapeutilta
Kuten lukijalle selviää, tarinan päähenkilö tuli kertojan elämään ensimmäisen avioliiton kautta. Vaimon veljestä tuli elinikäinen ystävä, ja myöhemmin ystävyydestä tuli myös päämiehen ja edunvalvojan suhde.
Tuuri on viivähtänyt kehitysvammaisten maailmassa aiemmin novelleissaan. Kokoelmassa Sammuttajat (1983) on kertomus miesten saunareissusta otsikolla "Lauantain huvit".
– Jossakin novellissa kirjoitin myös kehitysvammaisesta pojasta, joka oli innostunut arkeologiasta niin kuin Wahlroos. En enää muista, onko se jossakin kokoelmassani.
Hän muistaa kuitenkin tarkasti hetken, jolloin tajusi, että käsissä ovat ainekset novellia paljon laajempaankin kirjalliseen kuvaukseen. Fysioterapeutti tutki joitakin vuosia sitten Wahlroosin ja sanoi lopuksi: "Mies kuin pantteri".
– Jotenkin se lause jäi elämään ja päätyi lopulta kirjaksi ja kirjan nimeksi.
Kehitysvammaisista tehdään usein mediassa selviytymisen sankareita, vaikka he ovat tavallisia ihmisiä siinä kuin muutkin. Wahlroos on koreilematon kuvaus, ja päähenkilöä voi kutsua paikoin jopa antisankariksi.
Ovatko kuvaukset kehitysvammaisista yleisesti liian ihanteellisia? Tuuri vastaa kysymykseen näin:
– En ota tähän kantaa. Jokainen näkee asiat tavallaan. Minä pyrin Pantteri-kirjassa vain kuvaamaan kokemuksiani ja kertomaan tutkimuksista.
Sukunimi antoi arvokkuutta
Yksi erityispiirre Tuurin tuotannossa, varsinkin novelleissa, on etu- ja sukunimien käyttö.
Myös Wahlroos kulkee kirjassa nuoresta asti sukunimellään. Koko nimestään hän on kuitenkin ylpeä, minkä tuo myös julki: ”Olen Jukka Jalmari Wahlroos, kahden lapsen eno ja myös naistenmies”.
– En oikeastaan ole asiaa lainkaan miettinyt, nimittänyt henkilöt vain siten kuin luontevalta on tuntunut. Tässä tapauksessa sukunimen käyttö jotenkin antoi päähenkilölle enemmän arvokkuutta.
Kirjailija vastaa kysymyksiin Pohjanmaan rannikolta kalastajakylän talostaan. Kirjoituskoneen naputus on tauonnut hetkeksi.
– En juuri nyt kirjoita mitään uutta, mutta tietenkin mietin jo seuraavaa kirjaa. Aion kuitenkin elää tämän kesän rauhassa, viime kesä meni kenraali Talvelan elämää selvitellessä.
