Tootsie - lyömätön lyyli. Seinäjoen kaupunginteatterin ensi-ilta Törnävän kesäteatterissa 6.7. Esityksiä 17.8. saakka.
Tootsie on hauska kesäteatterimusikaali, jolla on tarjota myös moraaliset opetuksensa, monellakin tasolla. Lyhyesti ne voisi kiteyttää vaikkapa näin: Älä ole kuspää, niin pärjäät elämässä paremmin.
Ennen kuin loppupäätelmään päästään, mennään monen mutkan ja solmun kautta. Matkalla on kuitenkin mukavaa, joten yleisön aika ei tule pitkäksi.
Robert Hornin kirjoittama tarina on tuttu jo 80-luvun menestyselokuvasta Tootsie. Nyt esitystä on päivitetty soveltuvin osin 2000-luvulle, mikä pelastaa paljon.
New York ja Broadway
New Yorkin Broadwaylle sijoittuva tarina kertoo narsistisesta näyttelijästä, 40-vuotiaasta Michael Dorseysta, joka on yksinkertaisesti hankala tyyppi. On ihan miehen omaa vikaa, että työt ovat vähissä.
Epätoivoissaan hän hakee vielä yhtä isoa roolia, joka tosin on kirjoitettu naiselle. Michael lähtee koe-esiintymiseen mekkoon pukeutuneena nimellä Dorothy Michaels.
Hän yllättää kaikki, itsensäkin, sulattaa sydämet ja saa suuren roolin. Dorothynä Michael myös löytää itsestään uuden, empaattisen puolen, johon jokainen ihastuu aina vastanäyttelijöitä myöten.
Vähitellen tarinassa käynnistyy parikin romanttista sivujuonta, joista otetaan mukavasti tehoja irti.
Antti Lang on todellinen löytö päärooliin. Hienosti soiva tenoriääni yltää leidin liedeissä hämmästyttäviin alton korkeuksiin.
Esityksen edetessä Langin tarkasti näyttelemä Michael kokoaa itsestään voimaannuttavan naisen, vaikkakin välillä Michael todistaa osaavansa myös typerän äijäilyn.
Maija Lang esittää Julieta, näyttelijää, jonka kautta koetaan illan koskettavimmat tunteet. Hän saa myös tulkita yhden teoksen parhaista kappaleista, balladin ”Kultainen John”.
David Yazbekin musiikki on taattua Big Band Broadway’ta, hienosti iskutettua, svengaavaa ja soivaa. Todelliset korvamatomelodiat jäävät vähiin, mutta ääniraita toimii läpeensä.
Musiikilla myös korostetaan hahmojen piirteitä. Tästä hyvä esimerkki on Suru-Sandy, jota esittää illan komedienne Maija Siljander.
Älyttömän nopeaksi turboahdettu tilitys ”Mitä mä teen?” on itsesäälissä kieriskelevä naurupommi, mutta myös vaativa laulusuoritus, jonka Siljander naulaa maaliin väliaplodien arvoisesti.
Hengästyttävä kappale on samalla taidonnäyte suomentaja Mikko Koivusalolta. Muitakin tekstihelmiä napsahtelee, joten on hienoa, että sanoista saa läpi esityksen hyvin selvää.
Ison roolin tekee myös Lauri Ketonen, joka on Michaelin paras ystävä ja aikaansaamaton kämppis, käsikirjoittaja Jeff, joka yrittää samalla olla Michaelin järjen ääni.
Toisen puoliajan avaa Ketosen timmisti tykittämä kämmäysaaria, jossa asiansa sotkenut Michael saa kuulla kunniansa.
Satu Silvo ja Reidar Palmgren tekevät hyvät sivuroolit pitkän linjan Broadway-puurtajina, Väinö Riihimäki puolestaan teatteriagenttina.
Esityksen aikana ei voinut olla miettimättä, kuinka vaikeaa täytyy olla näytellä hyvin huonoa näyttelijää. Henrik Hammarberg (Max) tekee siinäkin kohtaa selvää jälkeä.
Anna Pukkila, Vendela Nylund ja Laura Eriksson täydentävät vahvan ensemblen.
Osa teatterin taikaa ovat salamannopeat asunvaihdot. Puvustaja Leena Rintala on miettinyt tarkasti, millainen vaate milloinkin toimii vikkelässä tempossa.
Visuaalisesti yleisö seuraa teatterin tekemistä ikään kuin kulissien takaa, mikä on aina kiinnostavaa. Juho Lindströmin lavastus muuntuu seinänkäänteessä kerrostaloasunnoksi tai ravintolaksi. Vauhdikas meno ei muuta kaipaakaan.
Komediataituri Jani Johanssonin ohjaus poimii kaikki naurut mitä tarjolla voi olla, aina klassisesta ovifarssista nolostuttaviin tanssiliikkeisiin ja kreiseihin Star Wars -viittauksiin.
Törnävän kesäteatterissa hommalla on tapana toimia. Tootsie ei tee poikkeusta.
