Ilkka-Pohjalaisen jakamasta Pohjalaisesta kirjallisuuspalkinnosta kisaa tänä vuonna kahdeksan romaania. Tässä juttusarjassa kysymme niiden kirjoittajilta muun muassa pohjalaisuudesta ja kirjailijan työstä. Ann-Luise Bertell on ehdolla teoksellaan Glöm bort din saknad (suom. Ikuinen kaipuu) Voittaja julkistetaan 10. lokakuuta.
1. Glöm bort din saknad on Botnia-sukutrilogiasi päättävä kolmas osa. Romaanin tapahtumat ovat fiktiivisiä, mutta kiertyvät oman sukusi tarinaan. Kirjassa kahdeksanvuotias Marlene ja hänen perheensä muuttavat Kanadasta Vöyrille, jossa vastassa ovat elämän kovuus ja köyhyys sekä ihmisten kylmyys ja pahansuopaisuus. Miten päädyit kirjoittamaan Marlenen tarinan?
– Kirjan nimi Glöm bort din saknad tuli minulle mieleen jo silloin, kun kirjoitin Vänd om min längtan -romaania. Ymmärsin, että minun pitää kirjoittaa vielä isoäitini paluusta Suomeen. Glöm bort din saknad ja Vänd om min längtan ovat sisarromaaneja, ne ikään kuin keskustelevat keskenään ja kertovat samoista ihmisisistä. Nämä tarinat ovat olleet minussa kauan, ne vain piti kirjoittaa ulos.
2. Jatka lausetta: Pohjalaisuus on minulle...
– Ennen kaikkea turvallisuutta. Lisäksi pohjalaisuus merkitsee minulle avoimutta joka on jo avarassa maisemassa ja muutenkin. Pohjalainen maisema on sielunmaisemaani. Olen lähtöisin Oravaisista, Kimon kylästä.
3. Mistä inspiroidut?
– Kirjoista, ihmisistä, musiikista, tapahtumista, melkein mistä vain. Koetan olla valmiina ja alttiina inspiroitumiselle koko ajan. Tätä haastattelua tehdessä olen matkalla Lappiin ja siellä vaeltaessa voi hyvin inspiroituminen tulla.
4. Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa?
– Maria Turtschaninoffin Suomaan. Se on todella hieno kirja ja kertoo Pohjanmaasta, ihmisistä ja metsistä 1600-luvulla. Luen paljon romaaneja. Lukeminen on halpa tapa päästä muihin maihin ja maailmoihin. Runoja luen myös paljon. Minua kiehtoo se, mitä kaikkea voi sanojen kanssa tehdä. Yksi suosikkirunoilijoistani on puolalainen nobelisti Wisława Szymborska.
5. Mistä iloitset juuri nyt?
– Wasa Teaterissa sai viime viikonloppuna kantaesityksensä Vänd om min längtan -romaanistani sovitettu musikaali. Se sai hienon vastaanoton, ja on ollut suuri ilo lukea sen arvosteluja.
6. Mitä teet silloin kun kirjoittaminen jumittaa?
– Teen jotain muuta, pidän vapaapäivän kirjoittamisesta. Menen metsään tai merelle, jonnekin, missä saan aivot eri asentoon. Tietysti itsensä pitää myös pakottaa kirjoituspöydän ääreen ja vain kirjoittaa, ei muuten tulisi valmista.
7. Mikä on lempimurresanasi?
– Lårv. Se tarkoittaa laiskana olemista ja tarpeettomien asioiden ajattelemista tai tekemistä.
8. Jos Glöm bort din saknad -kirjasta tehtäisiin elokuva, ketkä sopisivat mielestäsi pääosiin, entä ohjaajaksi?
– Elokuvassa näkisin mielelläni samat Wasa Teaterin näyttelijät, jotka ovat Vänd om min längtan -musikaalissa. Ohjaaja voisi olla vaikkapa Tiina Lymi.
9. Olet Wasa Teaterin johtaja. Miten sujuu ajan jakaminen teatterijohtajan työn ja kirjailijan työn välillä?
– Ei se aina onnistukaan. Ja etenkin nyt, kun kirjoittamaani teosta on sovitettu näyttämölle, teatterityö on vienyt kaiken ajan. Sopivassa kohdassa pitää varmasti ottaa kirjoitusvapaata.
10. Olet aiemmin sanonut viihtyväsi kirjoittaessasi parhaiten lapsuusteemassa. Onko näin yhä?
–Totta, olen kirjoittanut paljon yksinäisistä, vaikeuksissa olevista lapsista. Nyt tosin luulen, että tämä teema on hetkeksi käsitelty. Aloitin kesällä uutta kirjaa, eikä lapsinäkökulma ole siinä keskeinen.
Näin Pohjalainen kirjallisuuspalkinto -raati kiittää Glöm bort din saknad -romaania:
Glöm bort din saknad on Ann-Luise Bertellin Botnia-sukutrilogian päättävä itsenäinen, kolmas osa. Romaanin tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun ruotsinkieliselle Pohjanmaalle.
Kahdeksanvuotias Marlene ja hänen perheensä jättävät Kanadan ja muuttavat takaisin vanhempien kotiseudulle Vöyrille. Odotukset ovat suuret, mutta mikään Pohjanmaalla ei vastaa niitä. Vastassa ovat kalvavan ikävän lisäksi sodanjälkeisen elämän kovuus ja köyhyys sekä ihmisten kylmyys ja pahansuopaisuus.
Teos kuvaa uskottavasti varhaiskypsän nuoren tytön sisäistä maailmaa ja tapaa katsoa ympäröivää todellisuutta. Kirjailijan tapa käsitellä aiheitaan on universaali. Teoksen päällimmäisiksi teemoiksi nousevat selviytyminen ja omaksi itseksi kasvu.
Ann-Luise Bertell (s. 1971) on näyttelijä, kirjailija ja ohjaaja sekä Wasa Teatterin johtaja. Hän debytoi runoilijana vuonna 1997 ja on sittemmin kirjoittanut runoutta, proosaa ja draamaa. Bertell asuu Vöyrillä.