Hallitusneuvotteluissa on saatu valmiiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat linjaukset.
"Suomi vahvistaa asemaansa heikentyneessä turvallisuustilanteessa", on ilmaus, joka paljastaa, että Juha Sipilä (kesk.), Timo Soini (ps.) ja Alexander Stubb (kok.) pitävät tilannetta hyvin vakavana.
Vakavaan tilanteeseen on syynä Venäjän aggressiivinen politiikka, mutta sitä Suomen hallitus ei uskalla lausua ääneen, vaan suomalaisten on edelleen osattava lukea viestit rivien välistä.
"Hallitus ottaa huomioon, että erityisesti Ukrainan kriisin seurauksena Euroopan ja Itämeren alueen turvallisuustilanne on heikentynyt. Suomi harjoittaa aktiivista ulkopolitiikkaa, vahvistaa maamme puolustuskykyä ja tiivistää kansainvälistä turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä", hallitus toteaa.
Hallitusohjelmassa sanotaan avoimesti, että tavoitteena on "turvata maamme itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus sekä parantaa suomalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia".
Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen kesäkuussa 2011 valmistuneessa ohjelmapaperissa ei mainittu erikseen sitä, että tavoitteena olisi ollut "turvata Suomen itsenäisyys" – ei ollut mitään tarvetta tyhjänpäiväisiin ilmauksiin.
Alle neljä vuotta sitten itsenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta pidettiin niin itsestään selvinä asioina, että hallitus tuskin uhrasi niille ajatustakaan. Nyt itsenäisyyden turvaaminen tuodaan korostetusti esille hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevan tekstin ensimmäisessä lauseessa. Viestiä ei voi lukea väärin: tilanne on niin vakava, että on syytä palata perusasioihin ja alkaa puhua Suomen itsenäisyydestä.
Kataisen hallitus halusi "tukea Venäjän lähentymistä Eurooppaan ja integroitumista kansainväliseen sopimusjärjestelmään". Sipilän hallitus toteaa, että "erityisesti Ukrainan kriisin seurauksena Euroopan ja Itämeren alueen turvallisuustilanne on heikentynyt".
Uuden hallituksen mielestä Venäjän ja EU:n välisen yhteistyön pitää "perustua kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten sitoumusten kunnioittamiseen". Tämä tarkoittaa suomennettuna sitä, että hallitus vastustaa Venäjän nykyisen johdon politiikkaa, vaikka sitä ei Suomen poliittisesta kulttuurista johtuen uskalleta tai haluta sanoa kovin suoraan.
"Venäjä on Suomen merkittävä naapuri", hallitus toteaa tosiasian ja mainitsee myös kahdenväliset suhteet idän suuntaan.
Kesällä 2011 Kataisen hallitus päätti "toimia aktiivisesti pohjoismaisen puolustusyhteistyön syventämiseksi".
Nyt hallitus korostaa erikseen sitä, että "puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa syvennetään".
Koskaan aiemmin itsenäisen Suomen historiassa hallitus ei ole maininnut ohjelmassaan puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa.
Linjaus jättää portin auki jopa puolustusliiton solmimiselle.
Puolustusministeriveikkausten kärkinimi Jussi Niinistö (ps.) totesi Lännen Medialle (13.5.), että Suomi saattaa korvata Hornet-hävittäjät kahdella eri konemallilla, esimerkiksi ruotsalaisilla Jas Gripeneillä ja amerikkalaisilla F-35-koneilla.
Tässä mallissa Gripeneiden huolto nojautuisi Ruotsiin ja saattaisi jopa tapahtua Ruotsissa. Sipilän hallitus "käynnistää Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisen", joten Gripen-linjaus on mahdollinen vaalikauden loppupuolella.
Vaalikauden aikana on muutenkin odotettavissa isoja uutisia Ruotsin kanssa tehtävistä ratkaisuista, joihin totta kai vaikuttaa ruotsalaisten poliitikkojen tahtotila.
Lännen Median kyselyn perusteella Ruotsissa on voimakasta poliittista tahtoa jopa maiden väliselle liitolle. Jos porvariblokki nousee seuraavissa vaaleissa Ruotsissa valtaan, se saattaa hyvinkin tarjota Suomelle puolustusliittoa, mutta ei sen tarjoaminen olisi superyllätys Ruotsin nykyiseltä demarihallitukseltakaan.
Todennäköisesti maiden välillä on jo sovittu yhteisistä askelmerkeistä kriisitilanteessa, vaikka akuuteissa kriiseissä rauhanajan puheet saattavat huuhtoutua Itämeren aaltoihin.
Seuraavan ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon "yhteydessä arvioidaan mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset Suomelle" . Suomi "ylläpitää mahdollisuutta" hakea Nato-jäsenyyttä, mutta todennäköistä hakemuksen jättäminen ei ole, ellei Venäjän suunnalta tuleva uhka kasva vielä nykyisestä.
Hallituksen johdossa tosin tiedetään, että Nato ei välttämättä huoli Suomea helmoihinsa siinä vaiheessa, kun ne jo palavat.
Jos hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevasta osiosta haluaa etsiä suurennuslasilla Nato-jäsenyyttä tukevia ilmaisuja, yhtenä sellaisena voi pitää viittausta Baltiaan: "Viro ja muut Baltian maat ovat Suomelle tärkeitä kumppaneita sekä EU:ssa että kahdenvälisesti."
Toteamuksen loppuun istuisi luontevasti myös lisäys "ja Natossa".
Todennäköisesti Suomi on kuitenkin myös vuonna 2019 – vaalikauden päättyessä – sotilasliittoon kuulumaton maa, mikä ei määritelmällisesti sulje pois kahdenvälistä liittoa Ruotsin kanssa.
LAURI NURMI/ LÄNNEN MEDIA
