Lohdullista meille suomalaisille on, että Venäjän presidentti Vladimir Putinin tavanneen suomalaisen poliitikon arvion mukaan Putin ei ryhdy mihinkään sellaiseen, jossa hän voisi hävitä.
Siksi Putin ei uskalla reagoida aseellisen voiman käytöllä Yhdysvaltain ohjusiskuihin Syyrian diktaattori Bashar al-Assadia vastaan.
Venäjän halua pitää vallassa diktaattori al-Assad ei voi hyväksyä mistään näkökulmasta. Al-Assad alkoi verisesti kukistaa vapauksia ja ihmisoikeuksia vaatinutta kansannousua, mikä johti kaaokseen ja sisällissotaan. Kun diktaattori oli kukistumassa, Venäjän ilmavoimat puuttui peliin.
Sitä ennen Putin oli oivaltanut, että Yhdysvaltain silloinen presidentti Barack Obama antaisi Venäjän ja al-Assadin tehdä Syyriassa yhdessä mitä huvittaa.
Obama ei ollut reagoinut, vaikka al-Assadin hallinto oli jo vuonna 2013 käyttänyt YK-arvioiden mukaan kemiallisia aseita oman maansa kansalaisia vastaan. Tuolloin muun muassa Suomen ulkoministeri Timo Soini (ps.) luokitteli al-Assadin sotarikolliseksi.
Vaikka Venäjä on väittänyt taistelevansa Syyriassa äärijärjestö Isisiä vastaan, maan todellisena tarkoituksena on ollut pommittaa kaikkia Al-Assadia vastustavia ryhmittymiä.
Läntisten tiedustelulähteiden mukaan suurin osa Venäjän pommeista on pudonnut aivan muualle kuin Isisin taistelijoiden niskaan. Aleppossa Venäjän ja Syyrian hallituksen yhteisoperaation pommit osuivat tarkoituksellisesti sairaaloihin.
Aleppon summittaiset pommitukset olivat niin ikään sotarikos, joka teki Putinista itsestään sotarikollisen.
Suurvaltapolitiikka on kuitenkin ollut 2010-luvulla kylmäävän kyynistä, eikä Putinia siksi kutsuta sotarikolliseksi kovin yleisesti.
Olipa al-Assadin ja Putinin toimista mitä mieltä tahansa, kansainvälinen tilanne on niin vakava, että suomalaisena on pysähdyttävä myös ajattelemaan oman maamme asemaa.
Itämeren kiristynyt turvallisuustilanne on ollut heijastusvaikutus Ukrainan sodasta, mutta myös Syyrian verenvuodatus vaikuttaa jännitteen taustalla.
Nato sijoittaa kevään aikana taisteluyksikkönsä Baltian maihin. Läntinen puolustusliitto haluaa lähettää Venäjälle viestin, että se ei suvaitse Baltian maiden itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden kyseenalaistamista.
Jos Putin sittenkin haluaa härnätä Donald Trumpia ja länttä, hän saattaa hyvin tehdä sen Itämerellä, jonka ympäristössä Venäjä on sotilaallisesti vahva.
Kukaan meistä ei voi olla sataprosenttisen varma siitä, miten Trump reagoisi, jos Yhdysvaltain laivaston aluksen päällikkö ilmoittaisi venäläisten hävittäjien lukinneen aluksen maalikseen ja lentävän sitä kohti uhkaavasti.
Trump saattaisi käskeä ampumaan venäläisen Suhoin alas, koska hänelle ei ryttyillä – ei sen paremmin al-Assad kuin joku Putinkaan.
Jos Itämerellä syttyy konflikti, Suomi on siinä mukana ensimmäisistä tunneista lähtien.
Kaliningradissa Venäjällä on Ahvenanmaan haltuunottoon tarkoitettu laskuvarjojoukkonsa, eikä Venäjä ole kansainvälisoikeudellisesti tunnustanut Ahvenanmaan demilitarisoitua asemaa kriisioloissa.
Venäjä saattaisi ottaa saariryhmän haltuunsa ja sanoa turvaavansa sen rauhaa kiristyneessä tilanteessa.
Tämä on Suomen valtionjohdon ja puolustusvoimien pahin kauhuskenaario, mutta jo sellaiseen varautuminen selittää sitä, miksi tasavallan presidentti Sauli Niinistö kutsui pikavauhtia koolle presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan.
Me emme ikävä kyllä voi tietää, mitä maailmassa lähiviikkoina tapahtuu.
Jossittelu on turhaa, mutta väkisinkin alkaa näyttää siltä, että Obama teki ison virheen, kun hän ei puuttunut tapahtumiin vuonna 2013.
Nyt Venäjä on Syyriassa koko arvovallallaan, mikä tekee kaikesta arvaamatonta.
Parhaassa tapauksessa Putin ei tee mitään vaan ymmärtää, että nyt Syyrian sota on aidosti saatava loppumaan rauhansopimuksella, ei tappamalla vastustajien miehet – ja siinä sivussa naiset, lapset ja vanhukset – viimeiseen mieheen asti.
Optimismin voittoon julmasta kyynisyydestä ei kuitenkaan parane luottaa.
Lauri Nurmi, Helsinki / Lännen Media