Suojelupoliisin historiikista Ratakatu 12 löytyy otsikko "presidentin poliisi".
"Presidenttikautensa alusta saakka Kekkonen pyrki kontrolloimaan suojelupoliisia. Ensin se toteutui rajoittamisena: suojelupoliisi pitkälti mukautui ulkopoliittisen sopivuuden rajoihin", Kimmo Rentola kirjoittaa.
Urho Kekkonen nimitti supon päälliköiksi itselleen kuuliaisia miehiä.
Toisen maailmansodan jälkeen perustetulla supolla ei ollut asiaa ulkomaille. Agenttitoimintaa ei sallinut sen paremmin lainsäädäntö kuin poliittinen tilannekaan.
Suomen valtion turvallisuuden kannalta vuosina 1949–2009 (historiikin tarkastelujakso) olisi ollut olennaista harjoittaa tiedustelua Neuvostoliitossa ja Venäjällä, mutta siitä pidättäydyttiin – tai jos sitä harjoitettiin, asia kuuluu yhä valtiosalaisuuksien joukkoon.
Ennen sotaa ja välirauhan aikana suomalaisia vakoilijoita oli ollut henkensä kaupalla itänaapurissa. Stalinin Neuvostoliitossa ei tarvinnut olla vakooja joutuakseen kidutetuksi ja ammutuksi vakoojana. Suomalaisia agenttitarinoita on tallennettu kansienkin väliin.
Lokakuun 1. päivä 2015 jää poliittiseen historiaan päivänä, jolloin ministerit katkoivat Suomen toimintavapautta rajoittaneita kahleita.
Sisäministeri Petteri Orpo (kok.), puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.), oikeusministeri Jari Lindström (ps.) ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) kertovat, miten tiedustelulainsäädännön uudistaminen aloitetaan.
Työmarkkinoiden uutisrumputulen alle on jäänyt puolustusministeriön tammikuussa julkaisema Tiedonhankintalakityöryhmän mietintö. Siinä esitetään, että puolustusvoimille ja suojelupoliisille tulisi harkita toimivaltuuksia ulkomaan tiedusteluun.
"Koska siihen liittyy ulkopoliittisesti sensitiivisiä elementtejä, päätöksenteossa olisi otettava huomioon valtion ylimmän johdon linjaukset. Ohjaus- ja vastuusuhteet tulisi arvioida mahdollisen jatkovalmistelun yhteydessä", mietinnössä kirjoitetaan.
Nykylain mukaan suojelupoliisin pitää kertoa Suomea uhkaavista asioista sisäministerille. Supon pitää informoida myös tasavallan presidenttiä, pääministeriä ja ulkoasiainministeriä ottaen huomioon heille säädetyt ulko- ja turvallisuuspoliittiset tehtävät.
Presidentti Sauli Niinistö totesi STT:n mukaan New Yorkissa YK:n yleiskokouksessa pitämässään lehdistötilaisuudessa, että tiedustelumme ei kestä vertailua minkään länsimaan kanssa. Eväät eivät kuulemma riitä esimerkiksi turvapaikanhakijoiden taustojen selvittämiseen.
Niinistön tiedusteluhuolien ajoitus tuskin on sattumaa. Pikemminkin taitaa olla niin, että presidentti on aloittanut poliittisen shakin oman painoarvonsa ja valtaoikeuksiensa kasvattamiseksi.
Puolustusministeriön mietinnössä korostetaan tarvetta arvioida ohjaus- ja vastuusuhteet lainvalmistelussa. Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa hallituksen kanssa, joten ulkomaille lähetettävät suomalaiset agentit kiinnostavat mitä suurimmassa määrin vallanjanoista Niinistöä.
Supon historiikki päättyy enteellisesti: "Onko viranomainen vuosikymmenten kuluttua nimeltään suojelupoliisi, turvallisuuspoliisi vai turvallisuus/tiedustelupalvelu?"
Ehkä Niinistö haluaa hyppysiinsä tiedustelupalvelun, joka kukaties perustetaan hänen toisella virkakaudellaan.
Mietinnössä hahmotellaan avoimesti suomalaista vakoilutoimintaa, jossa ei aina kunnioitettaisi kohdemaan lakeja. Henkilötiedustelu perustuisi suoriin kontakteihin, joita pyydettäisiin luovuttamaan tietoja ja hankkimaan niitä. "Tiedustelua suorittavan virkamiehen henkilöllisyys ja taustaorganisaatio olisi voitava pitää salassa", mietinnössä painotetaan.
Suomalaiset vakoilijat työskentelisivät todennäköisesti diplomaattistatuksen suojissa, jolloin paljastuminen ei veisi heitä vankilaan vaan johtaisi karkotukseen kohdemaasta.
He eivät ottaisi yhtä suuria riskejä kuin Moskovan sotilasasiamiehemme U. A. Käkönen, joka alkuvuodesta 1941 liikkui Karjalassa venäläiseksi työmieheksi pukeutuneena ja yritti selvittää, keskittikö puna-armeija joukkojaan Suomea vastaan. Käkönen oli joutua teloitetuksi, mutta suoritti tehtävänsä.
Pohjimmiltaan raskaan sarjan vakoilussa on kyse valtion olemassaolon turvaamisesta.
LAURI NURMI/LÄNNEN MEDIA