Kannattaa katsoa video Antti Rinteestä, joka istuu vaimonsa vieressä liikkumatta 30 sekunnin hiljaisuuden ajan, ennen kuin puoluekokouksessa julkistetaan puheenjohtajavaalin tulokset.
Nämä olivat viimeiset sekunnit, joiden aikana Rinne vielä oli vapaa mies.
Salissa kuulutetaan Rinteen äänimäärä 281, joka varmistaa hänen valintansa suoraan ensimmäisellä äänestyskierroksella. Siitä sekunnista lähtien Rinne kantaa selkärepussaan vain yhtä odotusarvoa: hänen on nostettava sdp pääministeripuolueeksi.
Ensimmäisenä, spontaanina reaktiona Rinne kumartaa syvään ja luo katseen alas – vetää syvään henkeä tietäen, että hänen lähivuotensa täyttyvät valtavien odotuksien keskiössä olevan poliitikon yksinäisyydestä. Ensireaktion jälkeen hän käyttäytyy kuin ammattipoliitikon kuuluukin ollessaan kymmenien linssien polttopisteessä.
Rinne nousee ylös ja ei ota vastaan halausta Krista Kiurulta vaan vilkuttaa 495 puoluekokousedustajalle, jotka ovat vaalissa äänestäneet.
Ensimmäisen halauksen hän antaa 159 ääntä saaneelle Timo Harakalle – siinä kohtaavat sdp:n seuraavan eduskuntavaalikampanjan keulakuvat. Rinne sai 56,7 prosenttia äänistä, mutta Harakan 32,1 prosentin suosio takaa haastajalle ministerinsalkun Rinteen hallituksessa.
Erkki Tuomioja pyrki vuosina 2002, 2005 ja 2008 sdp:n johtoon. Hän hävisi Paavo Lipposelle, Eero Heinäluomalle ja Jutta Urpilaiselle, mutta istui kaikkien puheenjohtajuuskausilla ministerinä.
Tuomiojalainen ikiradikalismi puhutteli pitkään 30–40 prosentin joukkoa demariaktiiveista. Harakan edistyksellisyys ja aloitteellisuus vetoavat nyt suurin piirtein yhtä suureen osaan sdp:n ydinvaikuttajista kuin Tuomiojan teesit viime vuosikymmenellä.
Rinteen reppuunsa saamien odotusten painon tarkastelu pitää aloittaa maaliskuusta 2003.
Lipposen sdp sai eduskuntavaaleissa 683 223 ääntä, 24,5 prosentin suosion ja 53 kansanedustajaa. Oli enemmän kuin lähellä, ettei Suomi olisi muuttunut "lipposslovakiaksi", jossa kokonainen sukupolvi suomalaisia olisi syntynyt Moosekseksi kutsutun Lipposen 12 pääministerivuoden aikana.
Lipposen kaudet jäivät kahteen (1995–1999 ja 1999–2003).
Keskustajohtaja Anneli Jäätteenmäen hyökkäävä vaalistrategia sai kriittisillä hetkillä Lipposen tolaltaan, mikä luultavasti ratkaisi täpärät vaalit. Keskusta sai vain 6 168 ääntä (kaksi paikkaa) enemmän kuin sdp. Irakin-sotaan liittynyt tietovuoto maksoi Jäätteenmäelle pääministeriyden, mutta hän oli katkaissut keskustan kahdeksan vuoden oppositiokärsimyksen.
Harva demari olisi uskonut, jos joku olisi sanonut, että seuraavaa demaripääministeriä saadaan Suomessa odottaa 16 vuotta eli kevääseen 2019 asti.
Eikä sekään ole varmaa, että entisen valtionhoitajapuolueen vallankaipuu vaihtuu riemuksi huhtikuun 2019 vaaleissa. Jos Rinne ei niitä persoonallaan voita, hän luopunee puheenjohtajan asemastaan heti vaalien jälkeen tai viimeistään vuoden 2020 puoluekokouksessa. Tällöin sdp:n piina ilman pääministeriyttä venähtäisi todennäköisesti ainakin 20 vuoden mittaiseksi (2003–2023).
Tämä skenaario vaikuttaa juuri nyt epätodennäköiseltä, koska sdp:tä pidetään politiikan ympyröissä suosikkina voittamaan seuraavat eduskuntavaalit.
Keskustassa ovat alkaneet hiljaiset tunnustelut Juha Sipilän haastamisesta Sotkamossa 2018
Rinne vaatii omiltaan nyt "voittajan tahtoa".
Olen jutellut Rinteen kanssa hänen poliittisista esikuvistaan. Rinne mainitsee aina sen, että hän ihailee Ruotsin 1970- ja 1980-lukujen demari-ikonia Olof Palmea (1927–1986). Rinteelle politiikka on palmelaisittain "tahdon asia".
– Valmista pitää tulla liian nopeasti. Tätä heikkoutta olen joutunut koulimaan sekä aikaisemmissa että nykyisissä tehtävissäni, Rinne määritteli Lännen Median puheenjohtajahaastattelussa yhden heikkoutensa.
Rinne ja sdp tahtovat valtaan. Pikavoittoja kummankaan ei ole järkevää tavoitella, minkä Rinne hyvin tietää.
Vaalivoitot perustuvat kykyyn ajatella strategisesti.
Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) asema puoluejohtajana ei ole enää vakaa. Keskustassa ovat alkaneet vaivihkaa tunnustelut siitä, kuka voisi haastaa Sipilän puoluekokouksessa Sotkamossa kesällä 2018, vajaata vuotta ennen vaaleja.
Keskustalaiset haluavat johtajakseen miehen tai naisen, joka voittaa vaalit.
Sipilä on johtanut keskustaa pian viiden vuoden ajan. Imagotutkimuksissa hänen kansalaisilta saamansa arviot ovat huonontuneet. Alkuvuosien leppoisuus on haihtunut Sipilän kasvoilta ja vaihtunut kireydeksi, joka heijastaa tietoisuutta laskevasta gallup-kannatuksesta.
Harva puoluejohtaja nousee enää vaalivoittajaksi sen kaltaisesta tilanteesta, jossa Sipilä on.
Demareiden ytimessä kokoomuksen suosio on paljon suurempaa kuin työväentalojen tavallisissa iltariennoissa
Rinteen pääministerihaaveiden kannalta lienee ratkaisevaa, saako sdp aikaiseksi 2–3 prosenttiyksikön verrattain pysyvän gallup-etumatkan keskustaan. Demarit laskevat tämän onnistuvan parhaiten siten, että he korostavat viehtymystään "maalaisliittolaiseen keskustaan", punamultapuolueeseen – ja epäilyksiään Sipilän hallituksen "kaverikapitalismia" kohtaan.
Samalla demarit toivovat Sipilän jatkavan keskustan johdossa vaaleihin asti, koska se demaristrategien mielestä heikentäisi keskustan kykyä loppukiriin.
Hallitusakseli Rinne–Sipilä voisi myös toimia, koska miehet tulevat kohtuullisen hyvin keskenään toimeen.
Punamultaromantikkojen unelmointia hillitsee se, että liiallinen hallituspohjan petaaminen kostautuu. Tästä syystä Lahden messukeskuksen käytävillä – ja lahtelaisen karaokebaari Jorman kellarissa – on muistutettu siitä, että Petteri Orpon johtama kokoomus käy sdp:lle hyvin hallituskumppaniksi.
Demareiden ytimessä kokoomuksen suosio on paljon suurempaa kuin työväentalojen tavallisissa iltariennoissa.
Orpo tietää tilanteen ja on alkanut ottaa varovasti etäisyyttä keskustaan. Vaikeat leikkauspäätökset ovat saattaneet kylvää vaalisadon, joka tekee sdp:stä lopulta ohittamattoman. Jos näin käy, vaalien selkeä kakkostila olisi arvokas sekä keskustalle että kokoomukselle.
Rinteen ei välttämättä tarvitse häikäistä. Hänelle saattaa riittää tasaisen varma suoritus – ellei keskusta valjasta keulakuvakseen uutta ratsua Sotkamossa.
Eläkeläisten ja ay-aktiivien äänet eivät suurimman puolueen asemaan riitä
Ketkä sitten pääsevät demariministereiksi Rinteen hallitukseen?
Veikkasin sdp:n puheenjohtajaäänestyksen Rinteen ääniosuuden prosenttiyksikölleen oikein, joten rohkenen myös ottaa ennustamisen riskin.
Timo Harakka (varma), Sanna Marin (varma), Antti Lindtman (todennäköinen), Tytti Tuppurainen (hyvin mahdollinen) ja Lauri Lyly (jokerikortti työministeriksi).
Miehiä on listalla jo neljä – yksi on Rinne itse – ja tamperelaisia kaksi, joten Rinteen palapelistä ei tulisi helppoa. SAK:n eläköityneen puheenjohtajan Lylyn (listan neljäs mies ja Marinin tavoin tamperelainen) osaaminen puoltaisi sitä, että Rinne puhuisi Lylyn ehdokkaaksi ministerilupauksellaan.
Kolmas ministerinainen olisi Sirpa Paatero, koska Kaakkois-Suomi on ollut Rinteen vahvaa tukialuetta.
Juuri nyt sdp on ulospäin yhtenäisempi kuin hallituspuolueet, mikä siirtää paineita keskustalle ja kokoomukselle. Tilanne tosin voi muuttua, jos sdp:n laaja eläkeläisryhmittymä ei ymmärrä, että vaatimukset keskituloisten eläkeläisten tulojen lisäämisestä vahingoittavat puolueen julkisuuskuvaa. Toteutuessaan vaatimukset olisivat nuorempien ja kooltaan pienempien ikäluokkien epäoikeudenmukaista rahastamista.
Siksi Rinne puhuu vain pienimpien eläkkeiden nostamisesta, mutta ongelma syntyy siitä, että asemansa lannistamat köyhät ihmiset eivät aina jaksa äänestää.
Jos sdp näyttää viimeisten vaalitenttien aikaan keskituloisten eläkeläisten ja ay-liikkeen etujärjestöltä, Rinne ei pääministeriksi koskaan nouse.
Suurimman puolueen asemaan tarvitaan myös keskituloisten ja korkeasti koulutettujen palkansaajien ääniä – ja he odottavat nyt Rinteen sdp:ltä konkreettisia avauksia.
Kirjoittaja on Lännen Median politiikan toimittaja.
Lauri Nurmi, Helsinki / Lännen Media
