Suomi saa moitteita ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin tänään keskiviikkona julkaistavassa vuosiraportissa.
Suomea esimerkiksi moititaan riittämättömistä toimista naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisessä. Amnestyn Suomen toiminnanjohtaja Niina Laajapuro kertoo Amnestyn tiedotteessa, kuinka häntä jaksaa ällistyttää, miten hitaasti naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ etenee Suomessa, vaikka ongelman laajuus ja sen ratkaisemiseksi tarvittavat keinot ovat olleet jo pitkään hyvin tiedossa.
Resurssit ovat hänen mukaansa täysin alimitoitetut.
– Suomessa on tehty paljon hyvää työtä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, mutta ongelma on ollut siinä, että on ollut paikallisia ja valtakunnallisia hankkeita, joista projektiraha on loppunut. Valtakunnallinen koordinaatio puuttuu. Eli ei ole jatkuvuutta, kokonaisvaltaista otetta eikä riittäviä resursseja, Laajapuro tarkentaa Lännen Medialle.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kehittämispäällikkö Martta Octoberin mukaan Suomi tulee lähisuhdeväkivallan ehkäisytyössä esimerkiksi Ruotsia jäljessä.
– Merkittävimmät erot ovat resurssoinnin puolella. Satsauksien määrä on valtavan erilainen.
October mainitsee vuonna 2012 tehdyn selvityksen, jossa vertailtiin, kuinka paljon eräät Euroopan neuvoston jäsenvaltiot ovat käyttäneet rahaa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn.
– Suomi sijoittui tässä tilastossa toiseksi viimeiselle sijalle viidentoista maan vertailussa. Suomi käytti rahaa 0,01 euroa vuodessa asukasta kohti, kun esimerkiksi Ruotsi käytti 32,26 euroa asukasta kohti, October kertoo selvityksestä.
October mainitsee, että naisiin kohdistuva väkivalta on vielä keskimääräistä laajempi ongelma Suomessa.
– Kuolonuhreja on meillä enemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Siihen nähden voisi ajatella, että huoli olisi otettu huomioon ja tähän käytettäisiin enemmän rahaa.
– Kyse ei ole vain valtiontalouden tilanteesta vaan viime kädessä priorisoinnista ja poliittisesta tahdosta, October kertoo.
Vuonna 2014 julkaistun EU-tutkimuksen mukaan Suomi on toiseksi väkivaltaisin EU-maa naisille.
Suomessa astui voimaan elokuussa naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastainen Istanbulin sopimus, mutta Amnesty moittii Suomea siitä, että monet sopimuksen vaatimista konkreettisista toimista ovat toteutumatta. Amnesty esimerkiksi moittii, ettei Suomessa ole riittävästi turvakoteja tai ympärivuorokautista auttavaa puhelinta väkivallan uhreille.
October pitää sopimuksen ratifiointia ja sitä edeltänyttä kehittämistyötä myönteisenä, mutta sopimuksen toimeenpano on Suomen osalta edelleen kesken.
– Kun Suomi ratifioi sopimuksen, katsottiin lainsäädännön olleen riittävällä tasolla. Monia palveluita silti puuttuu. Esimerkiksi raiskausten tai seksuaalisen väkivallan uhrien matalan kynnyksen kriisikeskukset puuttuvat kokonaan. Samoin ympärivuorokautinen uhreja auttava puhelinpalvelu. Jälkimmäiseen on toimeenpano käynnissä tämän vuoden aikana.
– Kriisikeskuksista on suunnitteilla pilottihanke.
THL:n koordinoima ohjelma naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi päättyi vuoden 2015 lopussa. Ohjelma oli viisivuotinen. October kertoo, että tällä hankkeelle saatiin paljon hyvää aikaan. Yksi keskeisimmistä oli moniammatillinen riskiarviointimenetelmä MARAK. Sen avulla voidaan tehdä riskiarviointi, kuinka vakava väkivallan uusiutumisuhka on ja miten parantaa uhrin turvallisuutta.
– Pallottelua luukulta luukulle on vähennetty. Käytössä jo yli 90 suomalaisessa kunnassa.
Mutta MARAK-menetelmän laajentaminen koko Suomeen tarvitsee resursseja.
– Se ei vielä kata koko Suomea, October kertoo.
Viranomaisten mahdollisuuksia tunnistaa parisuhdeväkivaltaa perustyössään pitäisikin Octoberin mukaan parantaa lisäkoulutuksella. Lisäksi väkivaltarikosten uhrien hoitopolkujen ja tukipalvelujen pitäisi olla riittäviä koko Suomessa.
– Toisaalta viimeisten kymmenen vuoden aikana on menty valtavasti eteenpäin. Kuntien väkivallan ehkäisytyötä on ryhdytty koordinoimaan ja tukemaan aivan eri lailla kuin ennen. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma on ollut siinä suurena apuna. Työtä silti vielä riittää, October kertoo.
Ihmisoikeusliiton tutkimuspäällikkö Maija Jäppinen kertoo, että naisiin kohdistuvaan väkivaltaan on vuosien mittaan alettu suhtautua vakavammin.
– Edelleenkään ei kuitenkaan riittävän vakavasti. Se näkyy näiden palveluiden resurssoinnissa ja siinä, miten paljon Istanbulin sopimuksen velvoitteita on vielä täyttämättä. Suomi saa vuodesta toiseen Amnestyltä ja esimerkiksi YK:lta ja Euroopan neuvostolta moitteita, ettei tähän ole riittävästi paneuduttu.
– Suomessa on vielä pitkä tie kuljettavana, että Istanbulin sopimuksen velvoitteet täytetään, Jäppinen kertoo.
Amnestyn raportissa arvostellaan Suomea myös turvapaikanhakijalasten säilöönotosta. Amnestyn tiedotteessa kerrotaan, että kesällä 2015 tuli voimaan laki, joka kielsi Suomessa yksin olevien alle 15-vuotiaiden lasten säilöönoton kaikissa tilanteissa. Rajoitus ei Amnestyn mukaan kuitenkaan ole riittävä, sillä 15–17-vuotiaat lapset voidaan yhä ottaa säilöön maasta poistettaessa. Myös lapsiperheitä voidaan edelleen ottaa säilöön, raportissa kerrotaan.
Raportti muistuttaa myös, että Suomen translaki loukkaa transihmisten ihmisoikeuksia. Jos henkilö haluaa muuttaa henkilötodistuksen sukupuolimerkinnän omaa sukupuoli-identiteettiään vastaavaksi, häneltä vaaditaan muun muassa todistusta lisääntymiskyvyttömyydestä, lääketieteellistä selvitystä sekä täysi-ikäisyyttä.
Amnesty Internationalin raportti varoittaa, että "maailmalla on käynnissä salakavala ihmisoikeudet kyseenalaistava kehitys".
Raportin mukaan YK:n ihmisoikeuselimet, kansainvälinen rikostuomioistuin sekä Euroopan neuvoston kaltaiset alueelliset ihmisoikeuksia puolustavat instituutiot ovat joutuneet omia ihmisoikeusongelmiaan peittelevien valtioiden heikentämiksi. Monet valtiot väittävät häpeilemättä ihmisoikeuksien suojelemisen olevan uhka turvallisuudelle, laille ja järjestykselle sekä "kansallisille arvoille", Amnestyn tiedotteessa kerrotaan.
AKI LAUROKARI / LÄNNEN MEDIA