Kun ex-nyrkkeilijä Amin Asikainen ja muusikko-viihdyttäjä Mikko Kartano päättivät yhdistää voimansa ja alkaa kiertää pitkin maakuntia puhumassa koulukiusaamisesta, kummallakaan ei ollut aavistusta millaiselle matkalle he ryhtyivät.
Kaksikon tavasta puhua vaikeasta ja henkilökohtaisesta aiheesta isojen yleisöjen edessä käy selväksi, että tässä tilanteessa he ovat olleet jo monta kertaa aikaisemmin. Mitään ei silitellä tai kaunistella, vaan kaikki sanotaan suoraan samalla äänenpainolla, jolla puhutaan ruokakauppaostoksista – samalla äänenpainolla kerrotaan myös viime vuonna itsemurhan tehneen Olivian tarina.
15-vuotiaan Olivian itsemurhasta uutisoitiin syksyllä paljon, ja se nosti kiusaamisen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kartano puhuu Oliviasta antaakseen ääriesimerkin kiusaamisen vaikutuksista kiusatun elämään ja itsetuntoon.
Kummallakin on pitkäaikaisia kokemuksia kiusatuksi tulemisesta, Asikaisella lisäksi pöydän toiselta puolelta kiusaajana. Molempien kokemuksia leimaa samanlaiset juurisyyt: ulkopuolisuus ja erilaisuus, josta kanssaoppilaat loivat viholliskuvan ja syyn kiusata.
Kartanon kohdalla syyksi riitti ärrävika sekä ala-asteikäisenä useasti muuttaminen ja uudessa koulussa uutena oppilaana aloittaminen, Asikaisella "omituiset" sukujuuret marokkolaisen maahanmuuttajan lapsena.
– Koulumatkat olivat pahimpia, ne piti suunnitella kouluun mennessä ja kotiin tultaessa, koska niillä tuli aina turpaan, Asikainen sanoo.
"Terävä kieli ja vikkelät jalat", kuten Asikainen itse kuvailee nuorta itseään, auttoivat kiusaajille kampoihin pistäessä. Turpaan tuli, mutta turpaan myös annettiin.
"Isoin kiusaaja painoi päätäni veden alla"
Ilmajoen lukion saliin on kerääntynyt kahdeksan luokallista kahdeksanluokkalaisia. Kaikki takariviä myöten kuuntelevat keskittyneesti.
Asikaisen kohdalla kiusaaminen oli fyysistä. Oli hakkaamisia, kiusantekoa kuten tavaroiden ja vaatteiden piilottamista sekä tärvelemistä. Sellaista elämän ja koulunkäynnin vaikeaksi tekemistä, mihin ei auttanut juuri mikään.
Hukuttamisyrityskin oli.
– Kirkkonummella ei ollut silloin omaa uimahallia, koulun uimatunnit järjestettiin bussikyydityksellä toisella paikkakunnalla. Jos ne pahimmat kiusaajat olivat bussissa, käännyin jo ovelta takaisin kotiin ja sanoin äidille, ettei huvittanut uida, Asikainen muistelee ääni vakaana.
– Kerran kuitenkin menin, ja kiusaaminen alkoi heti jo bussissa, revittiin pipoa päästä ja sellaista. Uimahallilla vietiin vielä uimahousutkin ja yritin saada niitä pyyhe lanteilla takaisin. Kun vihdoin pääsin altaaseen, se kaikista [fyysisesti] isoin kiusaaja painoi mun päätä veden alla niin kauan, että alkoi tulla verta nenästä ja henkilökunta joutui tulemaan väliin.
Vuosia myöhemmin samainen kiusaaja tuli pyytämään nimikirjoitusta pojalleen. Asikainen tunnisti kiusaajan, mutta antoi nimikirjoituksen sydämessään tunteneesta pistosta huolimatta.
– Pystyin lopulta antamaan kiusaajille anteeksi ja toivon, että ne, joita olen itse kiusannut, antavat minulle anteeksi.
Nyrkkeily ja sen mukana tulleet uudet ihmiset pelastivat.
– Seiskaluokan puolivälissä sain siirron tarkkailuluokalle, ja siellä tutustuin Turusen Joniin, josta tuli nuorten maailmanmestari ja myöhemmin viimeinen suomalainen miesnyrkkeilijä, joka on ollut olympialaisissa. Sanoimme hänen veljelleen, että mekin haluamme tulla nyrkkeilemään. Hän sanoi, että vetää meitä turpaan, jos menemme salille.
Asikaisella ja Turusella kävi kuitenkin tuuri, sillä yhtenä päivänä Turusen veli oli pois salilta. Kaksikko käytti tilaisuuden hyväksi tarkoituksenaan opetella jotain, mikä kartuttaisi taitoja kadulla tappelemiseen.
– Salilla oli yksi valmentaja, jolla oli täysi nollatoleranssi katuväkivaltaan ja siinä taitojen käyttämiseen. Lopulta menestys löytyi katujen sijaan kilpakehästä.
Kokemuksista jäävä jälki vaikuttaa aikuisenakin
Vaikka Asikainen että Kartano ovat jo selkeästi sinut menneisyyksiensä kanssa, eikä kokemuksista kertominen ole enää synonyymi vanhojen haavojen avaamiselle, ovat kokemukset jättäneet jälkensä.
– Ei ole normaalia, että kahdeksanvuotiaana yhtäkkiä mummolassa pamahtaa valtava kuolemanpelko, Kartano kertoo.
– Tyttäreni täyttää pian 14 vuotta, ja kysyn häneltä tänä päivänä, vienkö hänet autolla kouluun bussin ottamisen sijaan, koska matkalla voi tapahtua mitä tahansa. Koulun pihallakin jään katsomaan, että hän pääsee turvallisesti sisälle.
Kartanon tytär pitää isänsä käyttäytymistä nolona, mutta kuitenkin ymmärtää, miksi tämä käyttäytyy kuten käyttäytyy. Vaikka ikävistä kokemuksista pääsee yli, jättävät ne jälkensä.
– "Isä kulta, älä jatka minulle sinun traumojasi", tyttäreni sanoo. Se on aivan huikean älytön asia kuulla omalta lapseltaan.
Amin Asikaisen ja Mikko Kartanon vinkit kiusaamisen ehkäisemiseksi.
Älä ota kuvakaappausta kamalista viesteistä, vaan ota niistä kuva toisella puhelimella. Silloin kuvan ottamisesta ei lähde tietoa kiusaajalle.
Estä kiusaaja somealustoilla.
Aikuisen rooli on tärkeä: Vanhemmat voivat ottaa yhteyttä kiusaajan vanhempiin.
Puhu kiusaamisesta ja puhu tunteista. Pääasia on, että puhut.
Anna kavereille ja muille työrauha.
