Kun kerron uusille tuttavilleni, että minulla on paniikkihäiriö, teen sen kahdesta syystä: varoitan heitä ja kiitän heitä siitä, että hyväksyvät minut ongelmastani huolimatta, kirjoittaa amerikkalaisbloggaaja Gina Decicco Huffington Postissa.
Blogitekstissään Decicco kertoo, että ihmiset ovat useimmiten hyvin ymmärtäväisiä, kun he kuulevat hänen paniikkihäiriöstään. Kuitenkin ymmärrys saattaa loppua käytännön tilanteissa, joissa paniikkihäiriöstä kärsivät tarvitsee tukea.
– Kun kerron, että olen ollut tänään paniikissa ja pyydän tapaamisen siirtämistä toiseen päivään, minulle sanotaan, että kunhan nyt vain nouset sängystä, huomaat, että kaikki on hyvin, Decicco kirjoittaa.
–Alkoholin käyttö saattaa laukaista paniikkikohtauksen. Jos en tästä syystä tahdo lähteä baarikierrokselle, minua kehotetaan olemaan reipas. "Olet kunnossa, kivaa siitä tulee. Päästä vähän höyryjä!".
Decicco muistuttaa, ettei paniikkikohtaus välttämättä näy päällepäin.
– Sydän hakkaa vimmatusti. Päässä pyörii. Maailma alkaa näyttää sumealta, kuin silmät olisivat ristissä, vaikka eiväthän ne ole. Polvet eivät tärise eivätkä ne petä, vaikka siltä tuntuu. Tuntuu, että veri kaikkoaa kasvoilta ja kieli jähmettyy paikoilleen. Mutta ulospäin näytän aivan tavalliselta.
Decicco listaa kahdeksan tapaa, jotka summaavat paniikkihäiriön olemuksen.
1. Paniikki ei ole jatkuvaa. Välillä kuluu päiviä ilman, että täytyy rauhoittua hengittämään tai ottaa rauhoittava. Nauraminen, jutteleminen, ihmisten tapaaminen, työskentely ja ruokailu sujuvat aivan normaalisti.
– Ja usko pois, ymmärrän, että tuntuu älyttömältä, että yhtäkkiä seuraavana päivänä en enää olekaan kunnossa, ilman järkevää syytä, Decicco lisää.
2. Paniikkikohtaukset ovat aaltomaisia.
– Tämä ei varmaan ole kaikilla samanlaista. Kun paniikki iskee, jäädyn. Lähden ehkä liikkeelle ja selviän päivän tehtävistäni, mutta ajatukseni ovat muualla, demonini pitää ajatuksiani kahleessaan. En osaa ajatella mitään muuta kuin sitä, etten yhtäkkiä osaa enää ajatella, hengittää tai vain tuntea. Tuntuu, että aivoni ovat halvaantuneet, jääneet jonkinlaiseen välitilaan. Pahinta on, että olen siellä aivan yksin.
3. Paniikkihäiriö voi tuhota suhteita. Eikä pelkästään romanttisia suhteita, vaan myös ystävyyssuhteita. Ystävän paniikkihäiriö voi tuntua liian raskaalta kantaa. Paniikkihäiriöstä kärsivän tukeminen voi olla vähintään yhtä raskasta kuin paniikkihäiriön sairastaminen. Eikä se ole kenenkään vika.
4. Paniikki tuhoaa luottamuksen. Paniikkihäiriöistä kärsivä herkästi tulkitsee tilanteet pahimmalla mahdollisella tavalla: Jos tekstiviestiini ei kuulu vastausta, syy on se, ettei minusta välitetä - ei toisen henkilön kiire.
5. Kukaan ei halua paniikkihäiriötä riesakseen.
– Luuletko todella, että mielelläni petän läheisteni luottamuksen ja tieten tahtoen perun kyläilyreissun? Tekisinkö niin, jos minulla olisi vaihtoehto? Luuletko, että makaan mielelläni 13 tuntia putkeen sängyssä katsomassa Greyn Anatomiaa ja itkemässä sen sijaan, että olisin rakkaideni seurassa? Deciccio kysyy.
– Luultavasti et. Kukaan ei halua tällaista. Älä siis sano, että paniikkihäiriöstä kärsivä vain haluaa huomiota ja on dramaattinen.
6. "Toivon joka päivä, etten olisi tällainen".
– Jokainen päivä ajattelen, millaista elämäni olisi, ellei minulla olisi tätä riesoinani. Olisin onnellinen, ja luottaisin onneeni - en pelkäisi koko ajan, että onnellisuus olisi vain silmälumetta tai temppu, joka päättyisi pian. Mikään ei ole koskaan "ihan hyvin", vaikka kuinka sitä itselleni hokisin.
7. Hoitokeinoja on. Ja olen valmis kokeilemaan niitä kaikkia, bloggaaja kertoo. Monet paniikkihäiriöistä kärsivät hyötyvät mielialalääkityksestä, mutta usein rinnalle tarvitaan muutakin.
– Salilla käynti auttaa. Endorfiinit auttavat yleensä huikeasti. Monet ihmiset käyvät joogamassa ja tekevät hengitysharjoituksia.
– Teen paljon asioita, jotka tuottava minulle iloa. Kirjoitan, laulan, väritän aikuisten värityskirjoja. Lisäksi käyn terapiassa. Minulle se on ollut joka sentin arvoista.
8. Paniikkihäiriö on voitettavissa, mutta se voi viedä aikaa. Taistelu paniikkihäiriötä vastaan voi olla pitkä turnaus, jossa toisinaan päädytään kanveesiin. Tulee hyviä ja huonoja aikoja. Oikean hoidon löytäminen voi kuitenkin tehdä elämästä jopa oireetonta.
SARIANNE TEKONIEMI
