Ensimmäiset aluevaalit on käyty ja uudet vastuunkantajat valittu. Jos ehdokkaiden puheissa on vähänkään perää, olemme matkalla kohti täydellistä hyvinvointia; palvelut paranevat terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissakin, lähipalveluna totta kai!
Muutama subjektiivinen havainto vaaleista.
Reilusti alle 50 prosentin äänestysprosentti pitää oikeasti huolestuttaa jokaista politiikan tekijää. Se, että pohjalaismaakunnissa yllettiin juuri yli puolen, ei anna oikeutta ohittaa demokratian hälytyskellojen kuminaa. Kaipaako kansa vaaleihin lisää sirkushuveja, vai pitäisikö kokeilla ihan vakavasti asiasisältöä.
Äänestäjien valinnat korostivat vahvasti omien paikkakuntien näkökulmaa. Näinhän moni ehdokas avoimesti kampanjassaankin julisti. Kuinka onnistuu siirtyminen siihen rooliin, johon varsinaisesti on valittu; koko hyvinvointialueen johtamiseen?
Äänestäjien luottamusta keräsivät hyvinvointialalla päivätyötään tekevät ja tutut kuntapäättäjät. Lähivuosina tullaan punnitsemaan valtuutettujen kyky toimia kaksoisroolissaan; miten helppoa on tehdä päätöksiä, jotka ovat omien työkavereiden tai oman kunnan valtuustokollegojen mielipiteen vastaisia, asettaa kokonaisuuden etu oman lähiyhteisön edun edelle.
Mielenkiinnolla odotan, miten kaksois- ja kolmoisroolissa toimivat aluevaltuutetut oman roolinsa löytävät. Onhan koko maan valtuutetuista lähes 80 prosenttia myös kotikuntansa valtuutettu ja yli sata valtuutettua myös kansanedustaja.
Valtuutettujen on syytä muistaa roolinsa velvollisuudet. Aluevaltuustossa ei päällimmäisenä saa olla kunnanvaltuutetun velvollisuus edistää oman kunnan ja sen asukkaiden etua. Entä ne etujen ristipaineet, joihin kansanedustajat ja jopa ministerit joutuvat. Valtuutetulta ei aluevaltuustossa odoteta osaamista päivittäisessä hoitotyössä, vaan johtamisessa, kokonaisuuden johtamisessa. Toivon valistuksen valoa ja viisautta kullekin päättäjälle.
Vaalilupausten unohduttua on aika ryhtyä työhön. Vaikka kaikkien hyvinvointialueiden yhteinen rahamäärä on valtava, 21 miljardia euroa, ei valtuutetuilla ole edessään iloisia rahanjakamisen tilaisuuksia.
Nykymenon jatkuessa kaikki hyvinvointialueet ovat rahoituskriisissä nopeammin kuin useammat uskovatkaan. Jos ajatus on puolustaa nykyisiä rakenteita palveluverkostossa tai hallinnossa, rahat loppuvat reilusti ennen ensilumia.
Kestävä ratkaisu ei ole sekään, että junaillaan käsi pitkällä Senaatintorin reunalle lisärahaa anomaan; ei ole ikuinen ratkaisu painokoneista rahan luominen valtiollekaan. Pois on myös se erikoissairaanhoidon tuttu tapa lähettää joulukuussa lisälasku kunnille. Välttämätöntä on löytää toimintaa merkittävästi tehostavia uusia toimintatapoja alueiden sisällä. Näitä meillä äänestäjillä on uusilta valtuutetuilta oikeus odottaa.
Seuraavat vaalit ovat jo reilun vuoden kuluttua, eduskuntavaalit 2023 huhtikuussa. Näistä vaaleista tulee Suomen tulevaisuuden kannalta todella merkittävät vaalit. Seuraavan vuoden aikana tarvitaan realistista puhetta niistä ratkaisuista, joilla Suomen niin taloudellinen kuin maantieteellinenkin turvallisuus turvataan jatkossa – myös hyvinvointialueilla.
Jyrki Mäkynen
Seinäjoki