Petolahdessa oli jo noin neljän vuoden ajan vaellellut yksinäinen kissa. Sen reviiriä oli pieni kylä, jossa asui vain muutama vakituinen asukas. Muut rakennukset olivat kesämökkejä.
Kissa suuntasi usein kulkunsa erääseen tiheämmin asuttuun kylään, joten sillä oletettiin olevan siellä koti.
Vuosien saatossa kissan kuntoon alkoi kiinnittää huomiota muuan pienemmän kylän kesäasukas. Onneksi kiinnitti. Tämän kissan kohtalolta oli jo liian moni sulkenut silmänsä.
Kissa oli haavoilla, koska oksat olivat repineet sen takkuisen turkin lähes irti. Se oli niin nälkäinen, että söi sille heiteltyjä keitettyjä perunoita.
Nälkäinen kissa meni lähes heti sille viritettyyn loukkuun, ja se tuotiin Vaasan kissatalolle. Leikkaamaton poika sai nimekseen Pentti.
Ei meillä ollut mitään syytä tätäkään raukkaa säilöä pienessä kopissa tekemättä mitään. Hoitoon sen oli päästävä, ja pikaisesti.
Pentti kastroitiin ja turkki ajeltiin kokonaan pois. Nyt toivomme, että Pentille löytyy koti loppuelämän ajaksi.
Lähes 30 vuotta olemme näitä pelastustöitä tehneet kissatalolla, ja joka kerta olemme yhtä iloisia kissan saadessa uuden kodin ja mahdollisuuden.
Huonokuntoisten kevät
Tänä keväänä on tullut paljon huonokuntoisia kissoja Vaasan kissataloon.
Joku oli korvanlehtensä palelluttanut, toinen häntänsä tai tassunsa. Osa oli haavoilla, ihottuman peitossa, punkkien ja loisten peitossa ja kaikki nälkiintyneitä. Jopa kalliita rotukissoja on kaltoin kohdeltuina tullut meille.
Pakkohan meidän on viedä kissat eläinlääkäriin ja irvistellen maksaa laskut, jotta kissat pelastuvat.
Jos kissataloa ylläpitävän yhdistyksen tarkoitusperät olisivat toiset, eli kaikki huonokuntoiset vietäisiin lopetuspiikille, yhdistyksen voisi saman tien lopettaa. Kuka kissaihminen sellaisen yhdistyksen jäsen haluaisi olla?
Harva kiittää
Kissojen pelastamisen kääntöpuolena ovat ihmiset, jotka raivon vallassa ryntäävät kissatalolle syyttäen meitä varkaiksi. Heidän eilen terassilla istuskellut pulska kissansa on muka varastettu.
Kuulemma me olemme sen pihasta vieneet. Sen korvansa palelluttaneen, turkkinsa menettäneen luurangon, joka tuskissaan on yrittänyt ihmisten taloihin sisälle jo viikkoja. Sen, jonka joku juuri meille toi, kun ei kestänyt katsoa eläimen tuskaa.
Senkö me olemme viekkaudella kotipihasta mukaamme houkutelleet? Kyllä noita piisaa varastamattakin!
Kiitollisuus oman kissan löytymisestä on harvinaista. Kiitosta ei kuulu, ja vielä vähemmän eläinlääkärikuluista meille koituneita maksuja. Kissat hoidamme, koska koskaan emme voi tietää onko sillä omistaja vai ei.
Uusi kissatalo on kivi kaupungin kengässä
Kaavamuutoshakemuksemme uuden Isolahden kissatalon suhteen elää omaa elämäänsä byrokratian rattaissa. Sen läpimeno ratkaisisi meiltä monta ongelmaa.
Hupaisaa on, että samanaikaisesti viereen rakennetaan ison kauppaketjun market. Se kaavamuutos meni läpi, ja pari omakotitaloakin raivattiin tieltä.
Mutta meidän pieni, postimerkin kokoinen plänttimme hiertää nyt kivenä kaupungin kengässä.
Kirsti Koivula
