Kaukolämpökeskuksen savu merkitsee meille lämpöä, joka tuotetaan pääosin kotimaisella uusiutuvalla energialla.
Samalla ulos vilkaisulla näkyy, että tuulimyllyt seisovat, kuten usein pakkasella, jolloin sähköä eniten tarvitaan. Mitä enemmän tukeudumme tuulivoimaan, sitä enemmän ripustaudumme myös tuontisähköön säätövoimana, eli sitä vähemmän olemme sähkön suhteen oikeasti omavaraisia.
Jos talossamme olisi sähkölämmitys, mökki saattaisi siis juuri nyt lämmetä – ehkä hiilellä tuotetulla – tuontisähköllä.
Optimistisen arvion mukaan nykyiset myllyt tuottavat noin yhdeksän prosenttia maan sähköntarpeesta. Pilaamalla maatamme kaksin verroin enemmän ylletään 18 prosenttiin. Ja se on virtaa, jota ei tule silloin kuin sähköä eniten tarvitaan.
Vanhenevan väestön, korkean sairastavuuden, poismuuton, alenevan verokertymän sekä heikkojen huomisnäkymien kanssa kamppailevissa kunnissa tuulivoimarakentamiseen on takerrettu kieli pitkällä kiinteistöverojen takia.
Kaavoituspäätösten tekoa tuskin hidastaa se, että päättäjistä monet ovat itse potentiaalisia maanvuokraajia. Mylly tai pari kitukasvuiseen männikköön on maanomistajalle pieni lottovoitto, vaikka vuokra on naurettavan pieni voimalan tuottoon nähden. Päätöksenteossa osataan jo käyttää varajäseniä niin, ettei aiheudu valitusperustetta.
Valkoinen selitetään tarvittaessa mustaksi ja päinvastoin. Investointien paikallisia työllistämisvaikutuksia liioitellaan tavalla, joka lähenee suoraa valehtelua.
Tuulivoimala-alueet ovat mainosmiehet ristineet tuulivoimapuistoiksi, kuin alueen luonnon murjovassa ja maiseman pilaavassa teollisuusalueessa olisi jotakin puistomaista. Yle ja maakunnalliset viestimet toimivat yleensä kritiikittömästi tuulivoima-alan äänitorvina.
Hankkeiden epäilijät leimataan yhteisen hyvän vastustajiksi ja paariakuntalaisiksi. Luonto- ja maisema-arvoille, asumisviihtyvyydelle tai asukkaiden toiveille viitataan kintaalla, myllyjen aiheuttamalle kiinteistöjen arvon alenemiselle sekä myllyjen joillekin tuomille terveyshaitoille naureskellaan.
Se, mikä on oikeasti joko pelkkää ahneutta tai riutuvan kunnan kuolinkamppailua, nostetaan ylevästi ilmastokriisin torjunnaksi ja vastuullisuudeksi
Ei siis ihme, että näitä kolossaalisia ahneuden apostoleita nousee osaan maata kuin sieniä sateella, eikä loppua näy.
Toisaalta monet kunnat ovat linjanneet, että niiden alueelle tuulivoimaa ei rakenneta, perusteena maisema- ja luontoarvojen säilyttäminen sekä kuntalaisten viihtyvyys ja terveys.
Osassa maata puolustusvoimat ovat kieltäneet siipiveikot niiden tutkaan aiheuttamien häiriöiden vuoksi.
Kiinteistöveron lisäys kelpaisi kuitenkin kaikille kunnille. Valtio kaavailee veromuutosta, jolla se veisi tuulivoimaloiden kiinteistöverot ja osittaisi ne kaikkien kuntien kesken.
Silloin olisimme tilanteessa, jossa ahneimmat kunnat ovat tehneet suuren ja käytännössä peruuttamattoman vahingon luonto- ja matkailuarvoilleen sekä asukkaiden viihtyvyydelle ja hyvinvoinnille hyötymättä juurikaan enempää kuin muut.
Näin kateus olisi vienyt kalatkin vedestä, ja ahneelle jäisi se ruma käteen.
Sakari Vainionpää
Perho