Asuuko teidän perheessänne lapsia, jotka saa illalla peitellä sänkyynsä iltasadun saattelemana, siunata heille rauhallista unta ja käydä sitten seuraavana aamuna herättämässä heidät taas uuteen päivään?
Meillä ei asu. Joskus meillä tuottaa vaikeuksia nukahtaminen, joskus yöllinen heräily. Joskus on hankalaa, kun pahat unet kiusaavat. Ja aina eivät kiusaa pahat unet, vaan muuten vain pelottavat ajatukset ja ilmastoinnin humina ja könninkellon lyöntien kumina ja puulattian napsuminen. Joskus makuuhuoneiden välillä käy kova yöliikenne. Petipaikkoja vaihdellaan ja aamulla ei aina ole itsekään kartalla, kenen sängyssä on osan yöstään nukkunut.
Minäpä keksin tässä taannoin hyvän konstin, jolla yöliikennettä kammarien välillä on saatu selvästi rauhoitettua. Otin apuvälineeksi Mauri Kunnaksen -80 luvulla kirjoittaman Yökirjan. Kirjassa kerrotaan, mitä kaikkea tapahtuukaan yöaikana, kun suurin osa meistä tuutii omassa sängyssään. Siitä kirjasta käymme pikkuväen kanssa joka ilta läpi yhden aukeaman. Kuningasajatukseni on se, että jos yöllä herää, voi kaikessa rauhassa omassa sängyssään miettiä, että moni muukin on valveilla esimerkiksi työnsä takia, eikä lähteä heti suin päin liikenteeseen.
Meillä on kolme suosikkiaukeamaa. Ensimmäinen niistä on lehtitehdas-aukeama. Siinä toimittaja on lähdössä kotiin toimituksen iltavuorosta ja lehtitehtaan väki aloittelee työtään suurten painokoneiden äärellä. Ajattelemme aina, että tuttu Sinikka-toimittaja se siinä lähtee kotiin ja kohta iso Goss hurahtaa käyntiin. Toinen lempiaukeamamme on sairaala. Siinä kuvaillaan muun muassa, kuinka vauvoja syntyy läpi yön. Kirjan kuvasta katsomme aina, kuinka tuttu Soile-kätilö kantaa vauvoja kainalossaan äitien luokse syömään. Kolmas aukeamamme on lentokenttä. Siinä näytetään, kuinka etelänmatkaajien kone on laskeutumassa juuri kentälle ja koko terminaalin väki on työn touhussa. Se tuo meille mieleen, kuinka oman lomareissun lento on palannut Helsinkiin illan myöhäisinä tunteina.
Heräsin muuten tässä eräänä yönä aivan ilman syytä, yllättäen. Heti tuli mieleen, että lehtitehtaan väki siellä valvoo työnsä äärellä ja niin vaivuin saman tien takaisin suloiseen uneen.
Katja Aninko-Laukkola
toimittaja