Laihia
Vaasan Sportilta jääkiekon peluu sujuu kuin tanssi, ainakin jos ottelua katsoo laihialaisen tanssinopettajan ja fysioterapeutti Satu Rönnlöfin silmin.
Rönnlöf valmistui tanssinopettajaksi yli 30 vuotta sitten Kuopion konservatoriosta. Monille vaasalaisille hän on tullut tutuksi Kuula-opistolta, jossa hän opetti tanssia lähes kaksi vuosikymmentä.
Nykyisin Rönnlöf työskentelee Alma-opiston suunnittelijaopettajana.
– Liikun itse tällä hetkellä 12–13 tuntia viikossa ohjaamalla erilaisia kursseja kehonhuollosta tanssiin.
Veimme Satu Rönnlöfin Vaasan Sportin kotipeliin ja kysyimme, miltä jääkiekko näyttää tanssija-fysioterapeutin silmin?
Kaukalo on jäädytetty näyttämö
Kun Rönnlöf katsoo jääkiekko-ottelua, hän näkee maalien ja taklauksien lisäksi rytmiä, tilankäyttöä ja dynamiikan vaihtelua.
– Kun näitä asioita katsoo, niin jääkiekko on aika tanssillista. Pelissä on hidastuksia, kiihdytyksiä ja pysäytyksiä ihan kuten tanssiteoksissakin.
Jääkiekossa pelin tempoa voisi Rönnlöfin mukaan verrata tanssiteoksen musiikkiin ja kaukaloa näyttämöön.
Hyökkäysketjut ja pelikuviot ovat tarkkaan suunniteltuja kokonaisuuksia, jotka Rönnlöfistä muistuttavat koreografiaa.
– Pelaajien etäisyydet ja linjat ovat ratkaisevat ihan kuten tanssissakin. Molemmista löytyy muodostelmia, eli omat paikat, jotka täytyy pitää.
Myös rytmi on jääkiekossa kriittinen, sillä syöttöjen on lähdettävä juuri oikeassa kohdassa, ettei vastapuoli ehdi tulla väliin, Rönnlöf kertoo.
Timanttinen liikehallinnan ydin
Painonsiirto on Rönnlöfin mukaan avainasemassa niin luistelussa kuin tanssissakin. Molemmissa lajeissa myös liikutaan saumattomasti sivusuunnassa ja taaksepäin.
– Tanssissa keskivartalon käyttö on suuressa roolissa tekemässä liikkeestä lajille ominaista. Esimerkiksi baletissa keskivartalo on kannatettu ja hallittu.
Samaan tapaan myös jääkiekkoilijan keskivartalon hallinta on Rönnlöfin mukaan timanttia.
– Muuten he eivät pysty nopeisiin lähtöihin tai hallitsemaan suunnanvaihtoja.
Räjähtävyyttä ja voimaa tarvitaan myös tanssissa, esimerkiksi vakiotanssi quickstepin jalkojen nopeaan, pieneen ja tarkkaan liikkeeseen tai baletin tour jeté hyppyyn, Rönnlöf kertoo.
– Siinä missä tanssi on usein jatkuvaa ja hengittävää, jääkiekossa korostuvat vauhdin tuomat haasteet ja pyrkimys arvaamattomuuteen. Liike on aggressiivista ja repivää.
Nopeuteen pyrkiessä raajat on Rönnlöfin mukaan syytä pitää lähellä keskivartaloa, mikä selittää jääkiekkoilijan työasentoa.
- Tanssijalla liike voi lähteä myös äärirajoista, kuten käsistä, kohti keskivartaloa, Rönnlöf kertoo.
Maalivahdille pari pliétä
Fysioterapeutiksi Rönnlöf valmistui noin 13 vuotta sitten. Vamian ammattikoulussa hän opetti ergonomiaa, anatomiaa ja fysiologiaa lähihoitajille 10 vuotta.
Fysioterapeutin näkökulmasta Rönnlöf kiinnittää huomiota erityisesti maalivahtien lonkkien sisäkiertoon, mikä on vastakkainen liike kuin esimerkiksi klassisessa baletissa.
– Kehon epätasapaino voi lisätä ongelmia, minkä vuoksi myös ulkokiertäjien on oltava vahvat. Pari pliétä voisi tehdä jääkiekkoilijalle hyvää ja toisin päin, Rönnlöf kertoo.
Taklaukset saavat asiantuntijan hätkähtämään.
– Olkapää on todella liikkuva nivel, jossa ei ole luista suojausta ja joka on periaatteessa kiinni nivelsiteillä ja jänteillä. Lihasten on oltava hyvässä kunnossa, jotta nivelet kestävät repivät suunnanmuutokset, Rönnlöf kertoo.
Tanssissa kontaktit ovat hänen mukaansa ennalta sovittuja, hallittuja ja harjoiteltuja.
Joukkohurmiota ja vahvoja tunteita
Niin jääkiekon kuin tanssinkin parissa voi Rönnlöfin mukaan kokea joukkohurmiota.
Taiteen on hänen mukaansa yleensäkin tarkoitus herättää tunteita, kun taas jääkiekossa tunteet voivat vahvistua, mitä enemmän on jommankumman joukkueen puolella.
– Myös tanssikilpailuissa kannustetaan, mutta buuaus ei kuulu tanssimaailmaan, Rönnlöf kertoo.
Vuoropuhelu yleisön kanssa on keskeisessä roolissa hänen mukaansa molemmissa lajeissa.
– On tylsää esiintyä tyhjälle katsomolle. Sillä, miten yleisö reagoi ja millaista palautetta se antaa jälkeenpäin, on merkitystä.
Yksi rooli uupuu
Rönnlöfistä oli mielenkiintoista huomata, miten myös jääkiekko-ottelussa musiikkia ja valoja käytettiin tunnelman luomiseen.
Tanssijan näkökulmasta molemmissa lajeissa on myös ”esiintymisasut” ja selkeät roolit, joskin jääkiekossa pelaajien välillä on selkeämpi hierarkia kuin tanssissa.
–Tanssiteoksessa voi olla selkeästi solisti ja rivitanssijat, mutta solistilla on ei välttämättä ole roolia ryhmähengen nostattajana, Rönnlöf kertoo.
Hänen mukaansa myös tanssijat tsemppaavat itsensä henkisesti suorituksiin.
– Jääkiekkoilijat saavat olla ”lavalla” pidempään ja miettiä väliajalla tai vaihtopenkillä heikkoja kohtia. Tanssikilpailuissa tai esityksissä teos saatetaan esittää vain kerran.
Tanssista puuttuvat Rönnlöfin mukaan usein myös hengähdystauot.
–Teos voi kestää 40 minuuttia ilman hengähdystaukoja, kun taas kiekkoilija pääsee vaihtoon lepäämään. Tanssija ei voi myöskään näyttää sitä, jos jokin sattuu tai tuntuu epämukavalta, vaan rooli on pidettävä loppuun asti.
Oppia puolin ja toisin
Rönnlöf uskoo, että lajit voisivat hyötyä toisistaan.
– Jääkiekkoilija hyötyisi nykytanssitunnista, jossa kehoa käytetään monipuolisesti myös lattiatasossa.
Tanssija taas voisi ammentaa jääkiekkoilijan tasapainosta ja koreografi siitä, miten kuviot liikkuvat tilassa todella nopeasti, Rönnlöf kertoo.
Rönnlöf on myös vaikuttunut kiekkoilijoiden ketteryydestä sekä silmän ja käsien välisestä koordinaatiokyvystä, jota tarvitaan kiekon käsittelyyn.
– Kaatuessaan kiekkoilija on salamannopeasti takaisin jaloillaan. Aivan kuten nykytanssija, joka käy välillä myös lattialla. Silmä-käsikoordinaatiosta olisi hyötyä, jos tanssiteoksessa olisi jokin rekvisiitta.
