Elämme ajassa, jossa tehokkuus, digitaalisuus ja nopeat ratkaisut määrittelevät yhä vahvemmin terveydenhuoltoamme.
Teknologinen kehitys on tuonut meille uskomattomia työkaluja, mutta samalla olemme vaarassa unohtaa jotain kaikkein olennaisinta.
Lääketiede ei ole vain diagnooseja, suoritteita, reseptejä ja hoitopolkuja. Sen ytimessä on aina ihminen.
Terveydenhuollossamme on ajauduttu tilanteeseen, jossa hoitoa ja palveluita ohjaa raha. Mittaamme ensisijaisesti suoritteiden ja käyntien määrää hoidon vaikuttavuuden, laadun ja potilaskokemuksen sijaan.
Laki velvoittaa antamaan tarpeenmukaista ja asianmukaista hoitoa tietyssä määräajassa. Samalla tulisi pitää annetusta budjetista kiinni.
Kun rahoitus ja lakisääteiset tehtävät ovat pahasti ristiriidassa ja resurssit puutteelliset, ajaudumme tilanteeseen, jossa emme kykene antamaan asianmukaista hoitoa.
Tämä aiheuttaa työntekijöille vakavaa eettistä stressiä heikentäen heidän työkykyään ja edelleen hoidon laatua.
Ihmistä on hoidettava kokonaisuutena. Kokonaisvaltainen hoito onkin määritelty yhdeksi perusterveydenhuollon keskeisistä ydinarvoista.
Sillä, miten kohtaamme toisiamme, on perustavanlaatuinen merkitys ihmisen vointiin ja toipumiseen.
Potilaan kohtaamiseen käytetty aika ei ole hukattua aikaa tai tehottomuutta. Sillä on ratkaiseva merkitys oikean diagnoosin ja hoidon saamisessa.
Kun potilas tulee kuulluksi, hänen luottamuksensa ja motivaationsa hoitoon paranee.
Terveydenhuollossa on kyettävä katsomaan myös diagnoosien taakse.
Elämän vaikeudet, surut, yksinäisyys ja kriisit eivät itsessään ole lääketieteellisiä ongelmia tai sairauksia. Silti niiden merkitystä sairauksien synnyssä ja puhkeamisessa ei voi ohittaa.
Näiden huomioimisella on keskeinen rooli sairauksien ennaltaehkäisyssä. Sen on katsottu olevan yksi tehokkaimmista keinoista parantaa ihmisten elämänlaatua ja hillitä terveydenhuollon kustannuksia.
Inhimillisiä kohtaamisia ja tiettyjen sairauksien hoitoa ei voi korvata digitaalisesti.
Diagnoosintekoa ja hoitoa ei voi aina nopeuttaa, eikä toipumiseen ole olemassa pikakelauspainiketta.
Kuuntelulle ja aidolle läsnäololle tulisi antaa sille kuuluva arvo terveyspoliittisessa päätöksenteossa.
Se, että meillä olisi riittävästi aikaa kohdata ja hoitaa potilaita, heijastuisi positiivisesti hoidon tuloksiin, kustannustehokkuuteen ja koko yhteiskunnan hyvinvointiin.