Kun tyttäreni oli pieni ja vähän suurempikin, luin aina illalla ääneen. Minusta se oli hauskaa puuhaa. Luimme satukirjoja – Pupu Tupunaa en kuitenkaan suostunut lukemaan, siitä en itse pitänyt.
Kerran lapseni noin nelivuotiaana tarttui kirjahyllyssä olevaan vihreään kultakirjaimiseen teokseen, jossa oli kauniin naisen kuva kannessa. Kyseessä oli Itävalta-Unkarin Sisistä kertova kirja, Keisarinnan yksinäisyys. ” Äiti, lue tätä!” Ajattelin lukemaan alkaessani, että montaa sivua ei tätä kirjaa lueta, mutta se luettiinkin kannesta kanteen.
Samalla tavalla meni Tarina sormusten herrasta kolme osaa ja Eino Leinon runojakin luettiin.
Olen sairaalalääkärinä joutunut päivystämään, ja taas kerran iltasadun aikaan tuli puhelu sairaalasta. Etupäivystäjä tarvitsi apua. Epäilin jänisruttoa ja istahdin tyttäreni sängynlaidalle ja luin ääneen jänisruton oireista ja lääkityksestä. Jouduin vielä lähtemään sairaalaan samana iltana.
Seuraavana iltana sitten tuli tämä pyyntö: ”Äiti, lue taas siitä jänisrutosta!” Tulkitsin tämän läheisyyden tarpeeksi. Ei ole niin väliä, mitä luetaan, kunhan luetaan.
Asiantuntijoiden mukaan suomalaisnuorten tekninen lukutaito on tallella, mutta se seuraava vaihe – tekstin ymmärtäminen ja sisäistäminen on heikentynyt. Ensin pitää oppia lukemaan ja sen jälkeen oppimaan lukemalla. Jos oppimiskyky ja oppiminen jää vajaaksi, nuorten syrjäytymisvaara on olemassa. Lukemansa tekstin ymmärtämättömyys voi rajoittaa elämän mahdollisuuksia ja nostaa tien pystyyn jatko-opintoihin.
Iltalukeminen on hyvä unen houkuttelija. Unettomuudesta kärsii jopa 30 prosenttia väestöstä. Työikäisillä ja nuorilla puhutaan jo sosiaalisesta jet lagista, yön päälle kukutaan netissä ja ollaan kuulolla turhanpäiväisten asioiden parissa. Univelkaa syntyy eikä sitä voi paikata viikonlopun pitkinä unina.
Useimmat meistä tarvitsevat noin kahdeksan tunnin yöunen. Ei unentarve ole mihinkään muuttunut, mutta Finriski-tutkimuksen mukaan yöuni on lyhentynyt 30 vuoden aikana 18 minuutilla.
Unenpuutteesta kärsivät ensimmäisinä aivot; työmuisti, motivaatio ja suurten kokonaisuuksien hallinta heikkenevät. Tarkkavaisuus laskee, päättely- ja harkintakyky heikkenevät ja luovuus kärsii. Univajeesta kärsivän ihmisen ratkaisukirjo kapenee, ja riskipäätösten määrä kasvaa.
Unenpuute vaikuttaa koko elimistöön. Nälkähormonin pitoisuus nousee ja kylläisyyshormonin pitoisuus laskee. Valvominen voi vaikeuttaa painonhallintaa. Sokerinsieto heikkenee ja insuliinin teho laskee. Matala-asteinen tulehdus elimistössä lisääntyy, samoin vaarallisen LDL-kolesterolin määrä nousee. Sepelvaltimotaudin riski kasvaa.
Vaikeasta unettomuudesta kärsivät ovat yleensä huolehtivaisia, tunnollisia ihmisiä, jotka edellisten sukupolvien aikana pitivät huolen siitä, että nuotio ei sammunut eikä peto päässyt yllättämään.
Pitkään jatkuneissa tilanteissa unihoitajan apu voi olla tarpeen. Huolirekeä kannattaa keventää jo iltapäivällä. Kevyt liikunta varhaisillan tunteina voi myös parantaa unta. Unilääkkeet ovat vain tilapäiskäyttöä varten.
Eeva Korpi-Hyövälti
Kirjoittaja on lääketieteen tohtori, sisätautien erikoislääkäri ja diabetologi.