Airi Lakso on ollut 35 vuoden ajan yksi Seinäjoen kaupunginteatterin näkymättömistä voimahahmoista. Hän ei esiinny lavalla, mutta siellä näkyy hänen kädenjälkensä. Tarpeistonvalmistajana Lakso joko tekee, ostaa tai lainaa kaikenlaisia esineitä näytelmiä varten.
Haasteita erikoisessa työssä riittää, etenkin jos valmistettavassa esineessä on toiminnallisuutta. Hyvä esimerkki laksolaisesta taikatempusta löytyy parin vuoden takaisesta musikaalista Niin kuin taivaassa. Juhlakohtauksessa näyttelijät vetivät joulukuusen nauhoja pahvilaatikosta, pitivät niitä sädekehässä ja lopuksi päästivät nauhat vauhdilla takaisin laatikkoon.
– Siellä laatikon sisällä oli 17 flexi-mekanismia, joita käytetään koiran talutushihnoissa, Airi Lakso paljastaa.
Vuosien varrella Lakso on tehnyt paljon muutakin yllättävää. Oma juttunsa oli esimerkiksi silikonijalkojen tekeminen Piina-näytelmään.
– Se oli minulle uusi materiaali. Ihan kelvolliset niistä tuli. Yleisö näkee esineet vähintään muutaman metrin päästä. Usein katsojan mielikuvitus tekee minun puolestani sen parhaan työn, Lakso sanoo.
Tarpeen mukaan hän valmistaa myös tekoruokaa näyttämölle.
– Sitä voi olla iso lautanen, mutta vain yksi osa siitä saa olla irti. Se on sitten se osa, joka mahdollisesti syödään tai heitetään pois.
Parasta viskiä syntyy yleensä teestä tai cokiksesta sekoittamalla, punaviini taas mustaherukkamehusta.
– Jos leipää on syötävä näyttämöllä, omenalohkosta saa hyviä leivänpaloja, jotka on helppo nopeasti pureskella ja niellä.
Ostoksilla kirppareilla
Jokaisen uuden näytelmän kohdalla Lakso katsoo ensin, mitä tarvitaan ja mitä omasta takaa löytyy. Joskus tavaraa kannattaa lainata vaikkapa Vaasan kaupunginteatterista.
Ostomielessä Lakso käy mielellään kirppareilla tai kannattaa alueen yrittäjiä.
– Olen saanut joka paikassa aina hyvää, innostunutta palvelua, vaikka olen kysellyt täysin hullujakin hankintoja. Siitä haluan nöyrästi kiittää kaikkia asianosaisia. Se on lämmittänyt mieltä.
Työn yksi parhaita puolia on sen yllätyksellisyys.
– Näytelmässä saatetaan olla menneessä ajassa tai erityisessä miljöössä. Seili-musikaalissa oli hatuntekijän verstas. Otin selvää, minkälaista esineistöä sellaisessa kuuluu olla ja aloin sitä luomaan.
Tarpeistonhoitajan työssä on oltava ennakkoluuloton ja nautittava haasteista. Sekin täytyy ymmärtää, ettei kaikki voi aina mennä putkeen. Lakso esittelee Seiliin syntynyttä alttarivaatetta, joka tehtiin replikaksi aidolle, Seilin saaren kappelista löytyvälle.
– Tässä oli kova työ, kun kaikki on käsikirjottua. Vasta esityksessä sitten selvisi, ettei alttarivaate näkynyt lainkaan yleisölle, kun näyttelijä seisoi sen edessä. Silloin tuli mieleen vanha sanonta: tee työtä, jolla on merkitystä, Lakso nauraa.
Vaikuttava varasto
Työtä Airi Lakso on totisesti tehnyt. Siitä yksi vaikuttava todiste on teatterin kellarin tarpeistovarasto. Loputtomat hyllyt notkuvat kaikkea maan ja taivaan väliltä. Yli 10 000 esineen kokoelmasta silmään pistää säästöpossuja, naamioita, autonratteja, lankapuhelimia, pirunsarvia, teepannuja, itämaisia mattoja – mitä ikinä kuvitella saattaa.
Lakson mukaan esineiden ei tarvitse useinkaan toimia – riittää että ne näyttävät aidoilta.
– Teatteri on usein suurta fuskua, hän sanoo ja kertoo esimerkin siitä, kuinka näyttämölle tarvittiin aikoinaan aidonnäköinen kermakakku.
– Kuorrutin sen valkoisella saniteettisilikonilla, jota sai vanhan Lehtisen rautakauppapuolelta.
Varaston yhdestä naulakosta roikkuu hopeanhohtoinen saksofoni, sekin Lakson käsialaa.
Soitin on tehty aikoinaan Ilkka Koivulan tähdittämään revyyseen. Saksofonin koneisto on rakennettu aivan aidonnäköiseksi käyttämällä pikkulusikoita, nappeja ja henkselinpidikkeitä.
– Runko on muistaakseni viemäriputkenpätkästä, muut putket pahvista. Jälleen kerran: Mielikuva on se, minkä kanssa teatterissa pelataan.
Demonin veisto vei aikaa
Käsistään kätevä Lakso on tehnyt myös veistoksia. Vampyyrimusikaaliin hän valmisti Cargoil-demonin, joita näkee usein keskiaikaisissa kirkoissa.
– Käytin finnfoamia, josta oli hyvä veistää. Silti yksi demoni otti aikaa reilut pari viikkoa.
Samaisesta materiaalista syntyy runko tällä viikolla teatterin yläaulaan nousevaan puolitoistametriseen hääkakkuun.
– Siitä tulee yleisölle hauska kuvauspiste, jossa voi ottaa vaikka selfieitä.
Somiste liittyy Täydelliset häät -komediaan, joka saa ensi-iltansa lauantaina. Samaan teokseen liittyy myös Lakson viimeisin ja ehkä viimeinen haaste teatterissa. Lakso opetteli tänä syksynä nappiverhoilun, jolla hän koristeli jättimäisen sängynpäädyn esitystä varten.
– Se oli työläs homma, mutta tulipahan tehtyä. Olen käsityöläinen, joten mitään tekniikkaa ei pidä pelästyä. Ja onhan tämä ihana työ, kun loppuun asti saa oppia uutta.
Vannesahasta niittipyssyyn
Lakso on tottunut käyttämään työkaluja.
– Vannesaha, porakone, niittipyssy, ompelukone – ainakin ne ovat olleet paljon käytössä.
Työturvallisuudesta pitää myös huolehtia.
– Koneita pitää kunnioittaa. Ja kun kulisseissa tekee hommia, pitää olla turvakengät jalassa. Sitten kun ei kerran ollut, tietysti kulissipaino tippui jalan päälle. Selvisin onneksi mustelmilla, Lakso muistelee.
Airi Lakson 265. ja samalla viimeinen työ Seinäjoen kaupunginteatterissa on ensi keväänä nähtävä 7 koiraveljestä.
– Lasten sadut ovat mukavia tehdä. Niissä on aina jotain mietittävää ja valmistettavaa. Nyt suunnittelen esitykseen pehmeää lantakasaa – ilman tuoksua.
Airi Lakso on kotoisin Evijärveltä. Koti ja puoliso ovat Jurvassa, missä hän viettää viikonloput ja vapaat. Työviikot hän asuu Seinäjoella.
– Eläkkeellä jää autoilu varmasti vähemmälle. Kun aikaa vapautuu, aion tehdä tavanomaisia omakotitalossa asumiseen liittyviä askareita. Lisäksi minulla on lahjaksi saamani kangaspuut. Ne odottavat kutojaa.
