Aino-Kaisa Saarisen suksi kulki ja hiihto tuntui helpolta lauantain maailmancupin sprintissä Rukalla, vaikka hänellä oli äitiyslomalta paluun vuoksi pieni paniikki päällä.
– Kisan jälkeen tuntui, että taakka olisi pudonnut hartioiltani. Jännitin, osaanko enää tätä, vaikka se tuntui vähän hullulle. Mutta kun huomasin, että tämä ei ole sen kummempaa kuin ennenkään, sitten oli huomattavasti rennompaa hiihtää.
Eilen sunnuntaina perinteisen hiihtotyylin 10 kilometrillä tekeminen olikin astetta parempaa, ja hän sijoittui kuudenneksitoista.
– Siihen alkaa pikku hiljaa löytyä rentoutta ja pystyin pitämään omasta mielestäni suunnitelmastani kiinni. Ekalla kierroksella vähän tarkkailin ja yritin hiihtää niin rennosti kuin osasin. Toisella kierroksella yritin vähän kiristää.
– Molempina päivinä sain parannettua suoritustani. Toki kaipaan vielä vauhtia lisää.
Saarinen pääsi vähän vertaamaan vauhtiaan Norjan Heidi Wengiin.
– Se on tosi kovaa runttaamista, mikä omasta hiihdosta vielä puuttuu. Teknisesti se alkaa olla jo hyvää, mutta kilpailurutiini puuttuu, ja sitä kautta tulee vauhti. Nyt minun pitääkin saada kisoja alle, minkä myötä saan nostettua sijoituksiani.
Lihaksisto ei ole vielä täydessä terässä.
– Hiljattain juttelin Harri Kirvesniemen kanssa. Hän sanoi, että aika kauan Marja-Liisallakin meni, että hän sai keskivartalonsa kuosiin. Mutta pienillä asioilla menen eteenpäin. Pitää olla aika rautainen, että tuolla pystyy pärjäämään.
Tour de Skillä langanpäästä kiinni
Ensi viikonloppuna Saarinen aikoo osallistua Lillehammerin maailmancupiin. Davosin hän kuitenkin jättää väliin, mutta haluaa olla mukana La Clusazassa ja Tour de Ski -kiertueella vuodenvaihteessa.
– Olen sen aina hiihtänyt viime vuotta lukuun ottamatta. Yleensä olen viimeistään siellä saanut langanpäästä kiinni ja lähtenyt kirimään kohti arvokisoja. Mutta jos tulee joku ihmesuoritus Lillehammerissa, sitten voin harkita Davosiakin.
Davosissa olisi vapaan 15 kilometriä ja sprintti.
JARNO RANTA, KUUSAMO
