Suomalaiset ovat tutkitusti osoittautuneet olevansa ”maailman onnellisin kansa”, kuitenkin koko kesä on jankutettu ainoastaan rasismista?
Onko tämä siis tulkittavissa siten, että onnellisuuden tae on rasismi?
Lisäksi on perin outoa, että on kokonaan unohdettu, niiden, positiivista rasismia kokevien ihmisten kärsimykset!
Onhan koko ajan mainittu, että kaikenlainen rasismi on tuomittavaa.
En ymmärrä.
Positiivista syrjintää kokema ihminen on voinut joutua työhön tai koulun penkille. Kuinka palavasti hän olisikaan ollut mieluummin kuuntelemassa linnun laulua tai heittämässä tikkaa.
Tämä jatkuva kuukausitolkulla käyty rasismikeskustelu on siitä erikoista, että se tuntuu käynnistyneen niiden puolueiden taholta, jotka eivät nyt sattuneet menestymään käydyissä vaaleissa.
Tästä syntyykin ajatus, että mikseivät kaikki puolueet ole yhdessä hallituksessa, silloinhan kaikilla olisi kivempaa. Nyt toiset kokevat olevansa ulkopuolisia ja syrjittyjä.
Tässä on nyt sama tilanne kuin tilanteessa hiekkalaatikolla, jossa muutama lapsi leikkii ja samalla estää muutaman muun tulemista samaan laatikkoon.
Voidaan siis päätellä, että jo lähtökohtaisesti Suomen kansanedustuslaitos toimii rasistisesti.
Se vain on valitettava tosiasia, että ilman loukkaantumista ei ole sananvapautta. Aina joku loukkaantuu. Sananvapaus kuuluu länsimaisen demokratian luovuttamattomiin arvoihin. Ihmisillä ja jopa poliitikoilla tulee olla oikeus ilmaista ajatuksiaan ja kunnianloukkausrikospykälä on se väline, jolla voidaan sitten tarkastella tapauksen tuomittavuutta.
Tällä menolla meillä ei ole kohta enää kirjallisuutta, musiikkia, kuvataidetta yms. koska joku voi loukkaantua jo kirjan otsikosta, laulun sanoista, taulun kantaa ottavuudesta.
Suomen ulkomaan velka on tätä kirjoittaessa lähes 144 miljardia. Korot lienevät tällä hetkellä kolmen miljardin luokkaa. On vaikka kuinka paljon tärkeitä asioita, joita kansan haluaman hallituksen pitäisi päästä hoitamaan, kuitenkin osa poliitikoista haluaa vain ensisijaisesti kaataa hallituksen!
Eiköhän olisi aika yrittää pelastaa Suomi ja vaikka ensiksi sen talous, koska jos talous ja hyvinvointivaltio romahtaa, silloin puhutaan katastrofista ja kansalaiset saavat maistaa IMF:n lääkkeitä.
Tuomo Kangas
Kaskinen