Tulevana sunnuntaina tuhannet äidit saavat jälleen aamukahvin sänkyyn, pienten käsien askarteleman onnittelukortin ja sievän kukkakimpun.
Jos vuodessa on yksi päivä, kun äiti-ihmisen ei tarvitse miettiä aamulla heti ensimmäisenä silmänsä avattuaan muita, niin se päivä on sunnuntaina! Äitienpäivä on juhlapäivä, ja äitejä on syytäkin juhlia!
Sillä minkälainen tämä maailma olisi ilman äitejä? Heidän rohkaisevia sanojaan, kaiken huomaavia katseitaan ja lämpimiä sylejään? Ilman lasten puolesta tehtyjä uhrauksia, jotka eivät heille ole edes uhrauksia?
Uskon, että sellainen maailma olisi kylmä, kolkko ja yksinäinen.
Äitiyden käsite on nykyään paljon monimuotoisempi kuin ennen muinoin. Perheet ja perhesuhteet monimuotoistuvat. Äitiys ei tarkoita enää vain synnyttänyttä naista ja tämän suhdetta jälkikasvuunsa.
On bonusäitejä, sijaisäitejä, koiraäitejä, anoppeja ja varamummeja. Jokainen suhde on aina omanlaisensa, mutta monissa muissakin kuin äitisuhteissa voi olla mukana äidillisyyttä.
Kaikille äitienpäivä ei kuitenkaan ole ilon päivä. Se saattaa nostaa pintaan pettymystä ja surua.
Tiedän monia, jotka olisivat valmiita antamaan mitä tahansa, jotta he saisivat olla äitejä. Sellaista kaipuuta on varmasti vaikea täyttää, mutta sen kanssa saattaa joutua elämään. Tuntuu silti epäreilulta, että joku sydämensä pohjasta haluaa olla äiti, mutta ei kerta kaikkiaan saa lasta.
Onneksi tärkeitä ja merkityksellisiä suhteita voi luoda myös muihin lapsiin, kuten kummilapsiin, sukulaislapsiin ja ystävien lapsiin. Lapsille turvallisia ja välittäviä aikuisia ei voi koskaan olla liikaa.
Lapsen kasvaessa aikuiseksi suhde äitiin muuttuu. Aikuinen lapsi ei tarvitse enää vanhempaansa hengissä pysymiseen, mutta edelleen tiukan paikan tullen tietää heti, kenelle soittaa. Kuka kuuntelisi lapsen huolia paremmin kuin oma äiti?
Vuosien virratessa asetelma vähitellen muuttuu. Äiti tarvitsee pian enemmän lastaan kuin lapsi äitiään. Taas on tietokoneen kanssa jotain häikkää, ja lääkärikäynnille tarvitsisi saattajaa. Ja viitsitkö nostaa sen painavan laatikon sinne ylähyllylle?
Lopulta roolit vaihtuvat, ja lapsi yrittää antaa takaisin edes palan siitä hyvästä, mitä äidiltään sai. Ajasta tulee arvokasta, ja siitä pidetään kynsin ja hampain kiinni.
Näkymättömän työn tekijät -juttusarjamme viimeistä osaa tämän viikon Vaasa-lehteen kirjoittaessani tuli mieleeni, kuinka paljon äidit tekevät näkymätöntä työtä.
Äidit ovat usein niitä, jotka kulkevat tuntosarvet pystyssä varmistaen, että kaikilla muilla on kaikki hyvin. Metatyöstä puhumattakaan!
Metatyöhän tarkoittaa sitä näkymätöntä työtä, jossa aikataulutetaan kuljetukset, huolehditaan harrastusilmoittautumiset, huomioidaan vieraiden erikoisruokavaliot ja suunnitellaan kauppa- ja ruokalista niin, ettei hävikkiä synny ja viikkobudjetissa pysytään.
Nämä kaikki ovat sellaisia asioita, joilla sujuvoitetaan perheen elämää ja pidetään arjen rattaat pyörimässä. Muuten moni olisi jatkuvasti hukassa, väärässä ja myöhässä.
Tässäpä ehdotus perheille: Tehkää näkymätön työ näkyväksi ja kirjoittakaa kaikki metatyö ylös. Silloin todellinen työkuorma konkretisoituu ja sitä on myös helpompi jakaa.
Hyvää äitienpäivää Vaasa-lehden lukijoille!