Äitiys on yksi maailman stressaavimpia tehtäviä. Se alkaa jo ennen syntymää ja jatkuu läpi valvottujen öiden. Se jatkuu läpi kouluhuolien, murrosiän myrskyjen ja aikuisten lasten elämänvalintojen.
Stressi ei lopu, kun lapset kasvavat – se vain muuttaa muotoaan. Silti moni äiti on vuosikymmeniä tottunut hokemaan itselleen: nyt pitää pärjätä, pitää jaksaa, ei saa kuormittaa muita.
Neuropsykologi Laura Sokka kirjoittaa tuoreessa Stressiharha-kirjassaan, ettei stressi ole aina vihollinen. Stressireaktio on olemassa syystä: se auttaa meitä keskittymään, toimimaan ja selviämään silloin, kun se on tarpeen.
Tämä ei tarkoita, että äitien kuuluisi jaksaa enemmän. Ennemmin se tarkoittaa melkein päinvastaista.
Jos äiti (ja totta kai, yhtä lailla isä) oppii tunnistamaan stressinsä ja näkemään sen yhteyden omiin arvoihinsa, hän voi alkaa kysyä itseltään: kuormittaako tämä tilanne minua siksi, että se on minulle tärkeää?
Lapsen hyvinvointi stressaa, koska välitän. Työn ja kodin yhteensovittaminen ahdistaa, koska haluan onnistua molemmissa.
Stressi voi siis olla merkki siitä, että elää arvojensa mukaan – ei siitä, että tekee jotakin väärin.
Jokainen tunnistaa tavallisen tiistain. Äiti palaa töistä, vie lapsen harjoituksiin, hoitaa päivällisen, harrastaa itsekin, onnittelee ystävää, tekee vaatehuollon ja muistaa vielä soittaa omalle äidilleen. Plus 14 muuta asiaa ynnä jonkinasteinen some-seuranta.
Kalenteri on turkasen täynnä, mutta niin on myös sydän.
Perhekulttuuri toimii lopulta aika lailla samoin kuin työyhteisö. Jos kotona ei ole lupa näyttää kuormitusta, se ei katoa, vaan hautautuu. Lapset aistivat sen. Puolisot voivat etääntyä toisistaan.
Perheessä pitääkin voida myös kiroilla ja sanoa ääneen "nyt on hemmetin raskasta". Silloin yleensä tulee tilaa myös tuelle, yhteiselle ongelmanratkaisulle ja inhimillisyydelle.
Juuri ihmisyyden muistaminen on stressin kohdalla keskeistä, niin kodeissa kuin työpaikoilla. Jokaiselle on tärkeää tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi. Ja kukaan tuskin ansaitsee sitä enemmän kuin äidit.
Paras äitienpäivälahja voikin olla tuon ihmisyyden tuominen ensi sunnuntaihin isosti. Lapsilta se yleensä onnistuu kuin itsestään. Meiltä puolisoiltakin se saattaa sujua, kun vähän yrittää.
Hyvää äitienpäivää kaikille lukijoille.