Ahvenanmaalla itsellisyys on kaikki kaikessa. Laitkin hienosäädetään omaan itsehallintoon sopiviksi aina, kun se vain on mahdollista. Ahvenanmaalainen journalisti Niklas Lampi sanoo, että yhteistyö manner-Suomen kanssa toimii silti hyvin, vaikka välillä käydään tahtojen taistoa esimerkiksi Ahvenanmaan postin asemasta. Lampi kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä.
Ahvenanmaa on kuin pieni valtio valtiossa. Tämä käy ilmi, kun seisoo Maarianhaminan torilla, kävelykadun alkupäässä. Kukkulalla, Pohjoisesplanadin toisella puolella, kohoaa Maarianhaminan kaupungintalo. Itärannan puolella taas ovat tasakattoiset itsehallintorakennukset. Maakuntahallituksen ja maakuntapäivien talot kylpevät kevätauringon valossa jyhkeinä kuutioina.
Ahvenanmaan Itsehallintorakennuksia vastapäätä on Statens ämbetshus. Se on valtion hieman harmaa ja huomaamaton virastotalo. Virastotalo edustaa Suomen valtiota Ahvenanmaalla: valtion viranomaisiin kuuluvat esimerkiksi oikeuslaitos, rajavartiolaitos ja tulli.
Rakennukset ovat lähekkäin, mutta kuitenkin niin kaukana toisistaan. Tämäkin on nähty: kaupungin työntekijöille ei mielellään vuokrata tiloja Suomen valtion virastotalosta, vaan tilapula ratkaistaan mieluummin muilla keinoin.
Vaikka valtio on monen ahvenanmaalaisen mielestä hyvä pitää sopivan etäisyyden päässä, Ålandstidningen-lehden päätoimittaja ja toimitusjohtaja Niklas Lampi arvioi, että Suomen valtiolla ja Ahvenanmaan maakuntahallinnolla on hyvät suhteet.
–Emme me ole mikään Katalonia. Kaikista asioista on pystytty puhumaan. Suomelle on vahvuus, että sen rajojen sisäpuolella on autonominen alue, jolla on hyvin vahva talous, sanoo Lampi, syntyjään ahvenanmaalainen.
Samaa mieltä on Ahvenanmaan rauhantutkimuslaitoksen johtaja Sia Spiliopoulou Åkermark . Ahvenanmaan ja manner-Suomen välinen yhteistyö toimii pääosin hyvin.
–On toki myös ongelmia ja jännitteitä, jotka liittyvät esimerkiksi ruotsin kielen heikkenevään asemaan Suomessa, Spiliopoulou Åkermark lisää.
Jos kehitys jatkuu samankaltaisena, tutkija ei näe mitään estettä sille, etteikö Ahvenanmaa voisi säilyä itsehallinnollisena alueena pitkään. Samaan hengenvetoon hän toteaa, että maailma muuttuu koko ajan ja Ahvenanmaan kaltaiset alueet sen mukana.
–Itsehallintojärjestelmät uudistuvat ja kehittyvät ympäri maailmaa koko ajan.
Niklas Lammen mielestä on turha rakentaa konflikteja Suomen valtion ja maakuntahallinnon välille, vaikka nykyisessä hallituksessa on myös voimia, jotka mielellään heikentäisivät Ahvenanmaan asemaa. Näillä voimilla Lampi viittaa perussuomalaisiin ja sinisiin. Välillä käydään toki tahtojen taistoa. Viime aikoina vääntöä on tullut ainakin tuulivoimaloista ja Ahvenanmaan postin asemasta.
Posti, Ålands Post, toimii maakuntahallituksen alaisuudessa, ja se voi toimittaa arvonlisäverottomasti enintään 22 euron arvoisia lähetyksiä, koska Ahvenanmaa ei kuulu EU:n veroalueeseen. Arvolisäveroton kauppa on houkutellut Ahvenanmaalle monia verkkokauppoja: Ahvenanmaan kautta pystyy myymään tuotteita selvästi halvemmalla, koska välttyy arvonlisäverolta.
–Helsingistä painostetaan, että alv-kauppaa pitäisi entisestään vähentää, Lampi mainitsee.
Ahvenanmaalla jaetaan Lammen mukaan mantereen kanssa huoli Itämeren kiristyneestä turvallisuustilanteesta. Turvallisuuspoliittisesti kannattava ratkaisu olisi Lammen mielestä se, että Suomi liittyisi Natoon.
–Se ei olisi minkäänlainen uhka Ahvenanmaan demilitarisoinnille. Onhan vastaavia esimerkkejä muuallakin, kuten Huippuvuoret Norjassa.
Jos haluaa ymmärtää ahvenanmaalaisuutta, voi avuksi olla Kai Söderlundin sanonta: jokainen ahvenanmaalainen on saari.
Espoossa kasvanut Söderlund on asunut Ahvenanmaalla vuodesta 1989. Hänen juurensa ovat niin rajan takaisessa Karjalassa kuin Ahvenanmaan saaristossakin.
Saarivertaus tarkoittaa Söderlundin mukaan sitä, että Ahvenanmaan saaristolaiset ovat aina joutuneet pärjäämään omin neuvoin. Lisäksi autonomisuus, itsemääräämisoikeus on kaikki kaikessa. Tämä ei koske pelkästään maakuntaa kokonaisuutena. Itsellisyys merkitsee myös esimerkiksi sitä, että muiden ei kuulu tulla sanomaan, mitä tavallinen ahvenanmaalainen talollaan tekee.
Mantereella kiinteistövero nähdään hyväksi keinoksi kerryttää varoja kuntien kassaan. Ahvenanmaalla on käynyt kuitenkin niin, että kiinteistöveroa vastustavat yhtenä rintamana niin kunnan päättäjät, virkamiehet kuin kiinteistön omistajatkin. Ahvenanmaalla ei myöskään mielellään suojella historiallisesti merkittävää, mutta huonokuntoista taloa kaavalla, jos omistaja ei halua.
Ahvenanmaa pyrkii hienosäätämään lakeja niin, että ne soveltuvat paremmin saarimaakuntaan.
–Kaikesta mahdollisesta ei ole kuitenkaan kapasiteettia tehdä omia lakeja. Jos meillä on asiassa lainsäädäntöoikeus, voimme sopia mantereen viranomaisten kanssa, että sovellamme samaa lakia kuin mantereella, selvittää Söderlund, joka työskentelee Maarianhaminan kaupungin infrapäällikkönä.
Myös EU-lakeja muokataan sikäli, kun se on mahdollista. Esimerkiksi EU:n tietosuoja-asetus on saamassa saarimaakunnassa oman silauksen. Asetuksen mukaan henkilötietojen käsittelyä pitää suojata entistä paremmin. Jos sääntöjä rikkoo, voi joutua maksamaan sanktioita.
–Ahvenanmaa päätti, että kunnat ja kuntayhtymät otetaan pois sanktioiden piiristä, kertoo Maarianhaminan kaupunginjohtaja Barbara Heinonen , joka on lähtöisin Paraisilta, Turun läheltä.
Vitsi piilee Heinosen mukaan siinä, että tietoturvalainsäädäntö on kaksiosainen. Yrityksiä koskevia lainkohtia ei voi muuttaa, mutta kuntia koskevia voi kansallisesti soveltaa.
Saarimaakunnan ainut virallinen kieli on ruotsi. Maakunnan ja kuntien virkamiehet voivat lain mukaan asioida virallisissa yhteyksissä ainoastaan ruotsiksi.
Kyse ei kuitenkaan ole ylimielisyydestä, vaan välttämättömyydestä, tähdentää Olli-Pekka Lehtonen , joka työskentelee Maarianhaminassa johtavana lääkärinä.
Ruotsinkielisyydestä säädettiin jo sata vuotta sitten lailla. Itsehallintolakien juuret ovat konfiktissa, joka ratkaistiin Kansainliiton päätöksellä niin, että Ahvenanmaasta tuli osa Suomea vastoin saarimaakunnan omaa tahtoa. Ehtona oli, että Ahvenanmaa saa säilyttää ruotsinkielisyytensä.
–Se oli ainut vaihtoehto. Muuten ratkaisun avaimena ollut kieli hiljalleen katoaisi, Lehtonen toteaa.
Nykyään Ahvenanmaalla kuulee useita muitakin kieliä kuin ruotsia. Se johtuu siitä, että nykyisistä ahvenanmaalaisista jo kolmasosa on muuttanut muualta. Eniten muuttajia on tullut läheltä: Suomesta, Ruotsista tai Virosta.
Sia Spiliopoulou Åkermark sanoo, että Ahvenanmaa tarvitsee juuri heitä: lisää pätevää työvoimaa ja uusia asukkaita, joilla on erilaiset taustat. Vain sillä tavoin saarimaakunta pystyy vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin, kuten globalisaatioon ja digitalisaatioon.
–Tähän asti Ahvenanmaa on onnistunut varsin hyvin integroimaan uudet asukkaat. Se onkin ainut tapa, jolla Ahvenanmaa voi säilyttää myös tulevaisuudessa asemansa itsehallinnollisena ja demilitarisoituna alueena, Spiliopoulou Åkermark uskoo.
Spiliopoulou Åkermark on itse kreikkalais-ruotsalainen oikeustieteen tohtori, joka on asunut useaan otteeseen eri puolilla Suomea vuodesta 1991.
Viime aikoina Ahvenanmaalla on käyty keskustelua myös siitä, olisiko maakunnan mahdollista saada oma edustaja europarlamenttiin sen jälkeen, kun paikkoja vapautuu Britannian EU-eron jälkeen. Niklas Lampi ei pidä todennäköisenä, että Ahvenanmaa saisi oman europarlamentaarikon.
Kysymys on Niklas Lammen mukaan kuitenkin relevantti: onhan esimerkiksi Belgian saksankielisellä vähemmistöllä ollut oma meppinsä.
Mikä ettei siis myös Ahvenanmaalla!
Itsehallinnon vuoksi menot ovat muita maakuntia isommat
Ahvenanmaalla on noin 29 000 asukasta. Pääkaupungissa Maarianhaminassa asukkaita on noin 11 600. Ahvenanmaan virallinen kieli on ruotsi. Noin 87 prosenttia puhuu äidinkielenään ruotsia. Saarimaakunta voi säätää omista sisäisistä asioistaan laeilla.
Maakunnan itsehallinnon vuoksi Ahvenanmaan osuus valtion menoista on suurempi kuin Suomen muiden maakuntien. Ahvenanmaan osuus valtion menoista oli eri laskelmien mukaan 50—80 miljoonaa euroa suurempi saarimaakunnasta saatuihin tuloihin verrattuna vuonna 2014. Ahvenanmaalaiset maksavat toisaalta valtion verotuloja toiseksi eniten henkilöä kohti koko Suomessa heti Uudenmaan jälkeen. Ahvenanmaalle tulee lisäksi merkittävä osan maan varustamotuista.
Noin kolmasosa ahvenanmaalaisista on syntynyt muualla kuin Ahvenanmaalla. Eniten väkeä on muuttanut Suomesta ja Ruotsista, mutta Ahvenanmaalla asuu myös paljon Baltian maissa ja Romaniassa syntyneitä.
Ahvenanmaa kuului Suomen tavoin Ruotsin kuningaskuntaan, kunnes Ruotsi joutui luovuttamaan Suomen ja Ahvenanmaan Venäjälle vuonna 1809.
Kun Suomi itsenäistyi, Ahvenanmaa vaati maakunnan liittämistä Ruotsiin. Suomi hylkäsi vaatimukset ja yritti ratkaista ongelman säätämällä lain Ahvenanmaan itsehallinnosta vuonna 1920.
Kysymys saatettiin Kansainliiton, YK:n edeltäjän, ratkaistavaksi, koska Suomi ja Ruotsi eivät päässeet sopuun. Suomi sai Ahvenanmaan sillä ehdolla, että maakunnan asukkaille taataan ruotsinkielinen kulttuuri, ruotsin kieli, paikalliset tavat ja itsehallintojärjestelmä.
Päivi Ojanperä