Useat tahot ovat kritisoineet Alavus–Ähtäri liittoa. On kahdenlaisia kuntajakoselvityksiä; talouspainotteisia ja tavallisia kuntajakoja. Yhteistyöhaluinen voi olla myös kahden kunnan halu yhdistyä. Ähtärissä kyseessä on talousperusteinen liitto, joka voi johtaa kunnan liittämiseen vain pakolla.
Eero Laesterän Pirkanlinnassa esittelemän selvityksen mukaan Ähtäri on saanut valtiolta useasti muun muassa harkinnanvaraista tukea. Ähtäri oli kriisikuntana ensimmäisen kerran samaan aikaan Teuvan kanssa. Silloin ruorissa oli Kari Heikkilä, joka sai laivan kääntymään. Oppia olisi pitänyt ottaa, nyt on jo kolmas kerta, ja edessä pakkoliitos.
Laesterän esityksestä kävi ilmi, että Ähtäri on investoinut riskien päälle. Päätökset, kuten pandojen hankinta, olivat Ähtärin omia päätöksiä. Pandoja ei voi tilanteesta kokonaan syyttää, se oli vain riskialtis investointi riskien päälle. Kun tilanne on, mikä on, ei koko prosessissa ole enää voittajia.
Ähtärin tulisi nyt päivittää kaikkien osa-alueidensa sopimukset. Vielä se voi niistä itse päättää. Kun pakkoliitos on päällä, on suuri vaara, että kaupungilla on vain hävittävää. Jokainen sopimus, niin liikunnasta, kulttuurista kuin muustakin, on uusittava.
Edessä on pimeä ja tiukka putki, jonka päässä näkyy valoa. Siitä kanavasta on mentävä läpi tiiviissä rintamassa yhdessä Alavuden siskojen ja veljien kanssa. Nyt mennään kohti uutta.
Meillä Ähtärissä on tarjota paljon hyvää, muun muassa kunnantupa, kun Alavuden oma on purettu. On uudet koulut, liikuntatilat ja kylpylä unohtamatta sairaalanmäkeä, joka on tyhjennetty poliittisilla päätöksillä. Siellä on 150 omakotitalon verran tyhjää, homeetonta tilaa ja pysäköintipaikkoja.
Lähes 60 miljoonan euron säästöillä on suuri merkitys. Kyse on meidän rahoistamme, joiden löytämiseen tulevat nyt apuun arviointimenettelyä tekevät virkamiehet. Poliittinen päätäntä unohti järjen käytön ja taloudellisen päätöksenteon. Siihen ei kuulu järjen käyttö, ja se näkyy Etelä-Pohjanmaan alueella.
Ähtäri on näivetetty perusteettomasti.
Tein aikoinani valtuustoaloitteen, jolla toivoin Ähtäristä kolmen maakunnan uljasta keskus. Hyvinvointialueet jatkavat keskittymistä, mutta voivat tehdä itsenäisen päätöksen kolmesta alueesta, ja päättää omista terveyskeskusyksiköistään.
Suomessa on kuntia, joissa on hypätty pois keskittämisen kylmästä kyydistä. Jopa kylätalo voi ottaa talouden hallintaansa, ja tehdä oman terveyskeskuksen, kuten Isojoki teki.
Ähtärissä pitäisi keskittyä oman pesän hoitoon joko yhdessä tai erikseen.