Afrikkalainen sikarutto (ASF) on Suomessa. Suomalaisen sikatalouden, elintarvikeviennin, huoltovarmuuden ja tuhansien työpaikkojen tulevaisuus on maakuntamme kannalta vakava asia.
Tauti on pysäytettävä nopeasti. Vienti on turvattava, ja luottamus suomalaiseen ruoantuotantoon on säilytettävä.
Keinot olivat tiedossa jo ennen ensimmäistä tautitapausta. Olen peräänkuuluttanut varautumista aikaisemminkin.
Eduskunnalle vakuutettiin varautumisen olevan kunnossa. Silti tauti saavutti Suomen. Nyt on perusteltua kysyä, miksi käytettävissä olleita keinoja ei otettu ajoissa täysimääräisesti käyttöön.
Jätin maanantaina hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa vaadin välittömiä toimia afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi, villisikakannan hallinnan tehostamiseksi sekä suomalaisen sianlihan vientimarkkinoiden turvaamiseksi.
Nyt tarvitaan kattava toimintasuunnitelma, jossa yhdistyvät tehokas tautitorjunta, villisikakannan määrätietoinen vähentäminen ja aktiivinen, korkean tason vientidiplomatia.
Erityisesti Aasian-markkinoiden luottamus on palautettava nopeasti. Markkinaosuuksia on helppo menettää, mutta niiden takaisin voittaminen voi viedä vuosia.
Torjunnan onnistuminen edellyttää myös villisikakannan pienentämistä.
Luonnonvarakeskuksen mukaan villisikakanta on pysynyt metsästyksen tehostamisesta huolimatta noin 2 000–3 000 yksilössä.
Tihentymäalueiden kannat eivät ole pienentyneet riittävästi. Maa- ja metsätalousministeriön työryhmä esitti jo vuonna 2015 kannan puolittamista. Tavoite on edelleen saavuttamatta.
Toimia tarvitaan lisää. Metsästystä on lisättävä riskialueilla. Kyttäysmetsästyksen salliminen tarkoin rajatuilla riskialueilla on arvioitava myös kansallispuistoissa, jos se voidaan toteuttaa luonnonsuojelun tavoitteita vaarantamatta.
Itärajalle on tehtävä erityinen torjuntavyöhyke, jossa villisikojen poistamista tuetaan valtion toimesta. Raja-aidan riista-aukot on pidettävä suljettuina niin kauan kuin tautiriski sitä edellyttää.
Lisäksi rajavalvontaa on vahvistettava ja ruokakoiratoimintaa laajennettava. Seuraamusmaksuja on käytettävä johdonmukaisesti lain mahdollistamissa tilanteissa.
Suomalaiset tuottajat ovat lujilla kannattavuuden kanssa ja kantaneet vastuunsa. Nyt vastuu on maan hallituksella.
Suomessa tarvitaan ripeitä päätöksiä, vahvaa johtajuutta ja määrätietoista toimeenpanoa, jotta kotimainen ruoantuotanto, elintarvikevienti ja koko ruokaketjun tulevaisuus voidaan turvata.