Vaasalainen Sari Koski sanoo mustelmien kuuluvan rajuun kontaktilajiin. Hän tunnustaa kauhistelleensa alkeiskurssille osallistuessaan roller derbyn rajuutta.
– Olin odottanut pitkään, että laji rantautuisi tänne. En tiennyt aloittaessani, että kyseessä on niin kova kontaktilaji. Luistelijoiden saamat hitit näyttivät aluksi hurjilta. Derbykisseiltä eli mustelmilta ei voi välttyä.
Vaasaan perustettiin oma roller derby -seura vuonna 2015. Koski kertoo lähteneensä innoissaan Open Skate -tilaisuuteen, jossa pääsi ensimmäistä kertaa muun muassa kokeilemaan Quad-luistimia. Hän ilmoittautui heti alkeiskurssille. Siellä aloittelijat hioivat kaatumis- ja luistelutekniikkaansa sekä tasapainoaan.
– Kun ne ovat huipussaan, pahoilta loukkaantumisilta on helpompi välttyä. Itselläni oli rullaluistelijan tausta, joten se hieman auttoi alkuun. Luistelutekniikka on derbyssä kuitenkin erilainen. Jouduin toteamaan, että tasapainoni on surkea. Oman kehon hallinta kehittyi treeneissä vauhdilla.
Luistelijoiden saamat hitit eli toisen luistelijan törmäämiset tulivat Koskelle seuraan liittymisen jälkeen nopeasti tutuiksi. Vakavilta loukkaantumisilta hän kertoo välttyneensä.
– Aluksi minulla ei ollut suojahousuja. Ennen niiden hankkimista ehdin saada reiteni mustaksi muutaman kerran lattiaan iskeytyessäni. Peleissä adrenaliinipiikki on niin hurja, että kipua ei edes tunne. Vaihtopenkillä ja pelin jälkeen housuissa on jääpusseja, hän naurahtaa.
Suomessa lajia harrastavat lähinnä naiset. Roller derby sopii Kosken mukaan kaikenikäisille, -kokoisille ja -kuntoisille ihmisille. Hän lupaa, että treeneissä kunto nousee kohisten.
– Moni pelkää aluksi lajin kovuutta, mutta tänne voi tulla ihan sohvaperunana. Tämä näyttää hurjemmalta kuin on, hän kannustaa.
Koski siirtyi viime vuonna pelaamaan Seinäjoen Roller Derbyn riveihin, koska Vaasan seurasta väheni loukkaantumisten ja paikkakunnalta muuttojen takia porukkaa.
– Emme saaneet enää kasaan riittävästi väkeä pelejä varten. Harrastaminen jatkuu Vaasassa, mutta Seinäjoella minulla on paremmat mahdollisuudet kehittyä pelaajana. Valmiiksi tässä ei tule koskaan.
Lajin parissa saadut iskut ovat Kosken mukaan opettaneet häntä suojautumaan paremmin myös vapaa-ajallaan. Hän kertoo rullaluistelleensa aiemmin ilman kypärää.
– Nykyään lähinnä kauhistelen, kun joku tulee vastaan ilman kypärää. Pelikentällä olen muutaman kerran pamauttanut pääni lattiaan sen verran kovaa, että en halua kokea sitä ilman kypärää. Pienikin töyssy maassa voi viedä tasapainon.
Kosken mielestä lajin parhaita puolia ovat sen aikaansaamat mahtavat kiksit, uudet ystävät ja hauskat pelireissut. Kosken pelipaidassa komeilee hänen derbynimensä ”Pyllisqueen”. Sen hän kertoo saaneensa lukuisten näyttävien pyllähdyksiensä takia.
– Vinkkinä naisille sanoisin, että treeneissä kovimmille joutuvat reidet sekä pakaralihakset. Lajin parissa saa nopeasti hyvännäköisen derbypyllyn, hän heittää.
Seuraava alkeiskurssi alkanee Vaasassa syksyllä 2018, mutta Koski kertoo, että mukaan voi päästä aiemminkin. Hän kehottaa kiinnostuneita ottamaan yhteyttä seuraan.
Katja Lahti
