Vaasan seudun ADHD-yhdistys kerää parhaillaan kertomuksia ja kokemuksia ADHD:n eli aktiivisuus- ja tarkkaavaisuushäiriön kanssa eläviltä ihmisiltä ja heidän läheisiltään. Kirjoituksista noin 20 julkaistaan ensi syksynä ilmestyvässä kirjassa Elämää ADHD:n kanssa.
Kirjaprojektin vetäjänä toimii Vaasan seudun ADHD-yhdistyksen puheenjohtaja Essi Jäntti, jonka ideasta projekti sai alkunsa.
– Haluan tuoda kirjan avulla tietoa ADHD:sta. Se on todella yleinen, ihmisen toimintakykyyn alentavasti vaikuttava oireyhtymä, eikä siitä ole ihmisillä tarpeeksi tietoa. Myös lääkäreillä ja terveydenhoitoalan ammattilaisilla on liian vähän tai väärää tietoa asiasta, Jäntti kertoo.
– Meidänkin yhdistykseemme tulee yhteydenottoja henkilöiltä, jotka eivät ole saaneet apua lääkäriltä. Heitä on saatettu käskeä ryhdistäytymään tai heille on annettu vääriä lääkkeitä.
Jäntti toivoo, että ADHD tulisi mahdollisimman monipuolisesti esille kirjassa. Tähän mennessä suurin osa hänen saamistaan kertomuksista on ollut pieniä omaelämäkertoja, mutta mukana on ollut myös kertomuksia yhdestä päivästä oireyhtymän kanssa.
Elämää ADHD:n kanssa -kirjaan tulee myös tieto-osuus ADHD:sta, mutta pääosassa ovat ihmisten kertomukset.
Paljon ennakkoluuloja. ADHD:n ydinongelma on aivojen toiminnanohjauksen puutteellinen toiminta, mikä voi näkyä esimerkiksi vaikeutena toimia suunnitelman mukaisesti tai aloittaa toiminta. ADHD:sta voidaan puhua myös itsesäätelyn häiriönä.
Yleisimmät ADHD:n oireet ovat keskittymiseen ja tarkkaavaisuuteen liittyvät vaikeudet, mutta myös monia muita oireita esiintyy.
ADHD:sta kärsivä voi Jäntin mukaan olla esimerkiksi erittäin impulsiivinen, jolloin hän saattaa tehdä tai sanoa jotain ajattelematonta. Tällaisia ihmisiä luullaan usein pelkästään huonokäytöksisiksi.
– ADHD voi aiheuttaa myös aistien yliherkkyyttä. Aistit voivat toimia joko liian hyvin tai liian huonosti. Esimerkiksi äänet tuntuvat liian kovilta tai valo liian kirkkaalta.
Jäntti kertoo, että ADHD:seen liittyy paljon ennakkoluuloja ja väärää tietoa.
– Hyvin yleinen virheellinen ajatus on, että rauhallisesti käyttäytyvällä henkilöllä ei voi olla ADHD:ta. Tällaisella henkilöllä voi olla todella levoton olo päässä ja kropassa, mutta se ei näy ulospäin.
– Usein myös luullaan, että hyvin koulussa tai työelämässä menestyneellä ei voi olla oireyhtymää.
Tietoa ja vertaistukea. Jäntin mukaan ADHD:sta kärsivän pitäisi saada lääkityksen lisäksi myös valmennusta ja terapiaa. Myös kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssit sekä vertaistukiryhmät auttavat oireyhtymästä kärsivää ja hänen läheisiään.
Jäntillä itsellään ADHD diagnosoitiin vuonna 2007, 19-vuotiaana. Sitä ennen hän oli kärsinyt pitkään sairauden eri oireista, kuten keskittymishäiriöistä, liiasta impulsiivisuudesta ja levottomuudesta. Hän oli myös syrjäytynyt, ja arjen tavalliset askareet tuntuivat todella vaikeilta.
Lääkityksen ja terapian avulla Jäntti sai elämänsä parempaan järjestykseen. Suuri merkitys hänen kuntoutumisessaan oli myös Vaasan seudun ADHD-yhdistyksen toimintaan mukaan lähtemisellä.
Nykyään Jäntti voi opiskella ja työskennellä. Viime vuonna hän valmistui ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi ADHD-valmentajaksi.
Kirjan hän toivoo tuovan tietoa ja vertaistukea oireyhtymästä kärsiville ja heidän omaisilleen, mutta myös terveydenhuoltoalan ammattilaisille.
Hannu Toivonen