Kysyin opettajalta, että mitä varten pitää opetella etu- ja takaperin ulkoa aapisen elämänohje? Opettaja Liisa Ekola vastasi, että harjoitellaan havaitsemista ja muistamista.
Oppiminen alkaa havaitsemisesta. Loruja, virsiä ja sananlaskuja opeteltiin ulkoa vielä vuonna 1962, vaikka pidimme tapaa outona. Tarkoitus oli, että sanat jäivät mieleen pohdittaviksi. Prosessi painottui.
Havaitsemista harjoiteltiin myös luontotarkkailuntyökirjaan, mutta tehtyjä havaintoja ei tarkistettu. Kun esitin, että eikö pitäisi tarkistaa vastaukset, opettaja sanoi, että havainnot tarkentuvat elämän aikana.
Opettaja valitsi vain muutaman kysymyksen yhdessä tarkasteltavaksi. Lähtökohtana oli lapsen luonnollinen tapa tehdä havaintoja, jolloin oppilaiden havainnot ovat erilaisia luonnostaan.
Oppimisen odotukset ovat samankaltaistuneet. Oletus oikeasta vastauksesta rajoittaa pohdintaa. Tekoäly täyttää odotuksen ja kaventaa maailmankuvaa. Ihminen havaitsijana piiloutuu.
Havaitsemisen harjoittelu on muutos ihmiseen päin. Kulttuuriset juuret ja taipumukset vaikuttavat siihen, mitä ihminen havaitsee ja mitkä merkitykset havainnoilleen antaa. Kaikki eivät havaitse samoja merkityksiä ja merkitysrakenteet luovat eriäviä maailmankuvia.
Kansakoulun valistusperäinen tärkeä elämänohje – ei oppi ojaan kaada – toteutti omaehtoista oppia. Tavoitteena oli oppia oppimaan itsenäisesti, mikä yhdysluokkassa olikin välttämätöntä.
Oppimisen vastuu oli oppilaalla ja itsekasvatus korostui. Oppiminen ohjautui olosuhteiden ja lähiympäristön ehdoilla. Oppilaan tarkkaavaisuuden arvostelu oli opettajan työtä.
Ihmiset vapautuivat tietämään 150 vuotta sitten ja he rakensivat modernin Suomen. Sivistymisen matkalla tarvittiin talonpoikaisjärkeä.
Sananlaskut loivensivat pelkoa kirjojen lukemisen aiheuttamaa laiskistumista vastaan. Sananlaskut ilmaisivat periaatteet ja yhdessä toimisen etiikan.
Tiedon tarkoitus oli tehostaa ja uudistaa työtä. Maatalouden työkoulu käden ja pään yhteistyönä kehitti havaitsemistaitoja, jotka olivat lähtökohta oppimiselle ja ongelmanratkaisuvalmiuksille. Oppimistulosten seurannat (mm. PISA) osoittavat heikentymistä näissä taidoissa.
Koulun tavoittelema tieteellinen maailmankuva on pohjimmiltaan vailla havaitsijaa, koska tieteen tavoite on yleispätevä tieto. Nykymuotoinen tiede sopii näin tekoälyn kieleen.
Nyt tarvitaan ihan uudenlaista osaamista, kun tekoälyn matemaattiset algoritmit optimoivat yleispätevää tietoa. Ympyrä on sulkeutunut ja valistus haastaa taas. Kokemukset menneestä on uusi oppimisalusta.
Juurisyyt koulun tavoitteeseen ohjaamisessa liittyvät kulttuuriperustaamme, mikä on jäänyt lähes huomioimatta säätelyn ja oppimisen tehostamisen huumassa. Syitä tilanteeseen on eritelty runsaasti – onhan jokainen käynyt koulua.
Hyvä koulujärjestelmämme on käytössä kulunut. Tarvitaan yksilön vahvuuksien tunnistamista ja rakenteellista korjaamista.
Havaitseminen ja ajatteleminen edellyttävät nyt taas vapausasteita ja entistä parempia perusteita uuteen suuntaan.