Tätä kolumnia kirjoittaessani syksyn ylioppilaskirjoituksiin on vain kolmisen viikkoa jäljellä. Vaikka nykypäivänä me lukiolaiset voimme hajauttaa tutkintomme kirjoituskerrat jopa kolmeen kertaan, kiireeltä ei vältytä. Itse kuulun porukkaan, joka on päättänyt hajauttaa tutkinnon suorituskerrat kahteen osaan: ensimmäinen syksyllä, toinen keväällä. Tämän hetken suunnitelmien mukaan lakki on siis ensi kesänä päässä.
Viime keväänä ilmoittautuessani tämän syksyn ylioppilaskirjoituksiin ajattelin, että tässähän on koko kesä aikaa lukea. Näin jälkikäteen myönnettynä voin todeta, että ei ollut. Kesä kului pääasiassa töissä käydessä ja nukkuessa pitkän vuoden univelkoja pois. Viikoittain ja välillä jopa päivittäin pitkän työpäivän jälkeen toistelin itselleni samaa mantraa: kyllä tässä on koko syksy vielä aikaa. Tuli siis todellakin todettua, että töiden tekoa ja opiskelua yhtä aikaa pitäisi harjoitella paljon enemmän siinä onnistuakseen.
Nyt, kun kirjoitusten alkuun olevat päivät voi jo laskea sormilla ja varpailla, jännitys alkaa tiivistyä. Olenko tarpeeksi hyvällä aloituspaikalla kilpailuun, jota käymme toisten kirjoittajien kanssa. Olenkohan lukenut enemmän kuin naapurin Antti, tai vaikka en olisi, onko osaamiseni paremmalla tasolla? En pidä siitä, että opiskelua rinnastetaan kilpailuun, mutta tosiasiassa olemme kilpailun keskellä. Kilpailemme lukion jälkeisistä opiskelupaikoista, jotka vievät meitä kohti seuraavaa kilpailua. Seuraavan tutkinnon suorittamisen jälkeen kilpailemme työpaikoista.
Lukiosta on viime vuosien aikana tehty tärkeämpi ja suuremmassa arvossa oleva polku kohti korkeakoulua. Nyt olisi tärkeää saada hyvät arvosanat ylioppilastodistukseen, jotta voi hakea kolmannelle asteelle todistusvalinnalla. Vaikka myös pääsykokeiden avulla kouluun pääseminen on mahdollista, on pääsykoevalinnalla sisään pääsevien opiskelijoiden määrää vähennetty runsaasti. Tämä tekee ylioppilaskirjoituksista tärkeääkin tärkeämmän hetken, jos haluaa siirtyä asteelta asteelle mahdollisimman sujuvasti.
Jännitys tiivistyy tiivistymistään ja monilla myös paineet kasvavat. Täytyy kuitenkin muistaa, että jokainen, joka on kirjoitussaliin paikalle päässyt, on jo onnistuja. Tsemppiä kaikille tämän syksyn kirjoituksiin osallistuville!
Louna Yli-Hemminki
nuorisovaltuuston 2. varapuheenjohtaja, lukiolainen