"Kun tämä liike lopetetaan, näitä ei saa enää mistään." Näiden sanojen paikkansapitävyyttä ei juuri tarvitse epäillä, kun katsoo ympärilleen tässä vaatemyymälässä. Ovensuusta sisään kurkistaessa edessä on kasoittain vaatteita kaikissa mahdollisissa kuoseissa ja kangaslaaduissa, jotka muistuttavat niistä muotivirtauksista, joita on ollut sitten vuoden 1960. Farkkutakit, toppahaalarit, lapikkaat ja naisten kokopitkät leningit ovat iloisessa sekamelskassa myymälän rekeillä ja hyllyillä.
– Katsele rauhassa vain. Täällä pitää olla aikaa penkoa, kehottaa ivalolaisen Asuste-Petterssonin omistaja Hilja Pettersson. Hän istahtaa vakiopaikalleen näyteikkunan ja Lee Cooper -farkkumerkin tarroilla koristellun vanhan kassakoneen välissä olevalle jakkaralle. Tältä paikalta hän on katsellut keskustan halki menevää Yhdystietä lähes 55 vuoden ajan.
Petterssonin liikkeessä pengottavaa riittäisi hyvinkin tunneiksi. Myymälän ensisilmäyksellä hämmentävä, mutta ainutlaatuinen valikoima on huomioitu vuosien varrella ulkomaita myöten mediassa, ja nyt vaatekauppa on monen Lapin matkaajan käyntikohteena.
Satojen ellei tuhansien vaatteiden seasta saattaa tehdä todellisia löytöjä, sillä kaikki myynnissä olevat vaatteet ovat vanhoja, mutta niitä ei ole koskaan käytetty. Lisäksi yli 90 % vaatteista on tehty Suomessa. Kestilä, Tiklas, Malli-Mari, Finnkarelia ja Figura ovat merkkejä, jotka muiden muassa muistuttavat suomalaisen vaateteollisuuden huippuvuosista.
– Nyt täällä käy niiden liikkeiden edustajia, joilta aikoinaan tilasin vaatteita ja jotka ovat yhtä vanhoja kuin minäkin. He sanovat, että kun he tänne paljon myivät, he varsin haluavat nähdä onko täällä vielä mitään jäljellä, Pettersson kertoo.
Enää vuosiin Pettersson ei ole tilannut uusia vaate-eriä, mutta silti myytävää riittää. Tässä liikkeessä ei ole koskaan pidetty alennusmyyntejä, ja osa yhä myynnissä olevista vaatteista on peräisin jopa niiltä ajoilta, kun Pettersson perusti vaatekauppansa vuonna 1960.
Silloin vaatteille oli kova kysyntä, kun vaateliikkeet tekivät vasta tuloaan Ivaloon. Lisäksi vuonna 1961 aloitettiin suomalaisvoimin Ylä-Tuuloman voimalaitoksen rakentaminen Neuvostoliiton puolelle, mistä käsin käytiin paljon ostoksilla Ivalossa.
Niinpä pankissa viisitoista vuotta työskennellyt Pettersson päätti ryhtyä yrittäjäksi, kun hänen miehensä kanssa omistamassa liikekiinteistössä ollut vuokralainen muutti etelään.
– Joku silloin sanoi, että miksi et perusta itse liikettä. Niin minä sitten perustin – noin vain. Ja olihan meillä ollut perinteitä, kun meillä oli ollut kotona sekatavarakauppa ja isäni oli kauppias. Yhdessä välissä lapsuudenkotini kauppa oli ainoa kauppa koko Ivalossa, Pettersson toteaa.
Nyt Pettersson on 93-vuotias. Hän on yksi vanhimmista, ellei jopa vanhin, Suomessa olevista yrittäjistä, joka vastaa yksin oman yrityksensä päivittäisestä liiketoiminnasta.
– Tämä yrittäminen on ollut kauhean mukavaa. Pitää kyllä olla kärsivällinen, saattaahan niitä asiakkaita olla vaikka minkälaisia. Minulla on kaikki kuitenkin mennyt sen verran hyvin, ettei ole tullut mitään kommelluksia, Pettersson hymyilee.
Aivan näin pitkää uraa kauppiaana Pettersson ei kuitenkaan uskonut alunperin kohdalleen tulevan, mutta koska jatkajasta ei ole tällä hetkellä tietoa eikä halua ole lopettaa, yrittäminen on jatkunut. Välillä joku on kysellyt jopa koko varaston ostamista, mutta Pettersson ei aio sitä myydä.
– Mitä minä muutakaan tekisin. Me asumme tässä, ja minä viihdyn täällä. En ole koskaan ajatellut, että lopettaisin – en ikinä. Se vain, että saisin nämä myydyksi. Tässä vielä ollaan, ja tavaraa on paljon. Niin kauan jatkan, kun on terveyttä, Pettersson sanoo.
Sitten hän laskee ostoksista saadut rahat, sulkee kassakoneen lipasluukun ja kehottaa tulemaan uudelleen. Myymälän ovi kolahtaa kiinni, ja Pettersson istahtaa takaisin jakkaralleen odottamaan seuraavia asiakkaita.
JOHANNA JUUPALUOMA/LÄNNEN MEDIA