Mitä olisit valmis tekemään elämäsi tärkeimpien 35:n sekunnin vuoksi?
Monelle tämä tuntuu varmasti lyhyeltä ajalta arkisissa askareissa, mutta huippu-urheilijalle se on ikuisuus: Tuon ajan huippupikaluistelija kuluttaa sähäkkään 500 metrin luisteluun. Mitä kaikkea täydellisen 35:n sekunnin suorittamisen eteen täytyy tehdä, että voi joskus haaveilla nousevansa kirkkaimmalle korokkeelle arvokisoissa?
Tänä vuonna se on tarkoittanut pikaluistelijoille harjoittelua yli 700 tuntia. Matkustamista jään perässä maapallon ympäri yli 50000 kilometriä, yli 150 ulkomailla vietettyä reissupäivää, erittäin kurinalaista elämää säännöllisine ruokailu- ja uniaikoineen sekä erossa oloa omasta perheestä ja ystävistä. Kaiken kukkuraksi menestys ei tapahdu yhdessä vuodessa, ei kahdessa ja joillain ei koskaan.
Oman urani jälkeen olen saanut mahdollisuuden siirtyä valmentajaksi näille täydellisyyden metsästäjille eli tuttavallisemmin sammakkoreisille. Nyt kolmen vuoden jälkeen täytyy sanoa, etten urheilijana tiennyt alkuunkaan, mitä valmentaminen on silloin, kun sitä tekee tosissaan, kokonaisvaltaisesti ja sydämellä. Se on 24/7 työtä, jossa pieninkin nyanssi täytyy ottaa huomioon jokaisessa tekemisessä, päivittäin. Se on jokaisen asian parantamista systemaattisesti, niin että itse asia, 35:n sekunnin suoritus, onnistuisi täydellisesti?
Parasta ja samalla haastavinta on, että urheilijat ovat yksilöitä: Eri ikäisiä ja kokoisia, eri elämäntilanteissa, uransa eri vaiheilla vaikka harjoittelevat päivittäin yhdessä. Haasteita siis riittää, vielä kun kaikki valmennettavat eivät edes asu samalla paikkakunnalla kanssani.
Urheilijana kulkee tietynlaisessa putkessa. Ainoa asia mitä silmiensä edessä näkee, on päämäärä - täydellinen suoritus ja miten päästä sinne. Moni muu asia jää huomiotta. Valmentajana nämä kaikki asiat täytyy huomioida.
Nykyään puhutaan paljon verkostoitumisesta eri aloilla, niin urheilussakin. Omassa lajissani verkostoituminen toimii, kuten muussakin työelämässä. Tutustut alan ekspertteihin, imet uutta tietoa toimintatavoista ja ideoista. Kokeilet ja kehität samalla, kun jalostat sopivammat ajatukset omaan toimintaasi.
Hyvä esimerkki verkostoitumisesta itselläni on ollut ammattivalmentaja-tutkinnon opiskelu Kuortaneen Urheiluopistolla. Siellä kahdeksan entistä, ja osa vielä nykyistäkin, huippu-urheilijaa kohtasivat toisensa ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Alkoi saumaton yhteistyö, jollaista ei voi rahalla mitata. Mahtavia keskusteluita urheilusta, eri urheilulajien vaatimuksista: Voisiko toisessa lajissa olla jotain, mikä auttaisi toista lajia. Syvälliset keskustelut venyivät monesti yömyöhään, saunan lauteillakaan ei malttanut olla puhumatta huippu-urheilusta.
Yhdessä haimme täydellistä 35:n sekunnin suoritusta.
Tuomas Nieminen
Nuorten olympiavalmentaja, maajoukkue valmentaja
Suomen Luisteluliitto