Tarvitaan neljä tikkua pitämään jättihampurilainen pystyssä. Kerrokset koostuvat kolmesta 200 gramman pihvistä ja neljästä sämpylästä.
Välissä on salaattia, tomaattia, sipulia ja suolakurkkua. Sekä tietysti kunnolla majoneesia, salaatinkastiketta, sinappia ja ketsuppia.
Maalahtelainen voimamies ja superhurri on ihmeissään.
– Minulla on niin kova kilpailuvietti, että tulen syömään kaiken, Fredrik Smulter vakuuttelee.
Jättihampurilaisia tilataan Sepänkylän Smith’s Burgerissa keskimäärin kerran viikossa.
– Yleensä tilaajat ovat miehiä. En ole nähnyt naista, joka olisi syönyt suurimman hampurilaisen loppuun, kertoo Santeri Kuusisto , amerikkalaiseen diner-tyyliin sisustetun hampurilaispaikan toimitusjohtaja.
Se on hyvä lähtökohta, kun vastassa on 147 kiloinen järkäle, joka on nostanut penkistä 401 kiloa.
– Olet syönyt jo yhden pihvin, Smulter katsoo hampurilaistani ja naurahtaa. Aikaa on kulunut kymmenisen minuuttia.
Smulterin itsevarma asenne hyytyy, kun hampurilaista on jäljellä lähes puolet.
– Huhhuh. Ei tämä mikään nautinto ole.
Smulter kertoo, että nuorena ja humalassa hän söi vielä suuremman hampurilaisen. Treenikaudella hän tankkaa parhaimmillaan 10 000 kaloria päivässä.
– Jos satsaan kisoihin, voin syödä neljä lämmintä ateriaa päivässä. Joka toinen tunti syön välipaloja.
Smulter ei usko, että hänen vatsalaukkunsa on pahasti venynyt. Hän ei pysty syömään kerralla valtavia määriä.
– Hyvä ystäväni, KHL-pelaaja Oskar Osala on minua parempi syömään, jos puhutaan yhdestä ateriasta.
Välillä Smulter tilaa Smith’s Burgerista sadan gramman hampurilaisen töihin.
– Omatekoinen ruishampurilainen on kuitenkin paras. Mutta tämäkin on ihan ok.
Penkkaajan ruokafilosofia on yksinkertainen. Syömisestä pitää nauttia.
–Joskus haluan syödä enemmän ja joskus vähemmän. Nykyään määrät heittelevät paljon, kun intohimo kisaamiseen ei ole enää yhtä suuri. Ennen pakotin itseni syömään valtavia määriä. Viime vuosina olen antanut itselleni luvan syödä myös epäterveellisesti, Smulter kertoo.
Aikaa on kulunut puoli tuntia. Superhurri tiputtaa aterimensa pöydälle ja pyyhkäisee otsaansa.
– Ehkä 450 grammaa syötynä. Sinä olet syönyt 200–250 grammaa.
Hän tutkailee hampurilaistaan ja syö pari sipulinsuikaletta. Ne ovat Smulterin herkkua.
– En minä rupea väkisin syömään. Hyvänmakuinen hampurilainen, mutta seinä tuli yhtäkkiä vastaan. Aluksi tuntui, että menee helposti.
Molemmilla on huono olo, eikä kumpikaan uskalla nousta pöydästä. Hörpimme vuorotellen vettä.
– Pelkäsin, että olisit vielä kovempi ja söisit yhtä paljon kuin minä.
Smulter työntää hampurilaisensa pöydän toiseen päähän. Kasvoilta näkyy pieni pettymys.
– Huh, olen aivan finaalissa. Meinasi tulla jo huono olo.
Olisitko syönyt kaikki, jos kisa olisi ollut tiukempi?
– Kyllä. Vaikka väkisin.
TEKSTI: JANETTE LITMANEN/V:SA-LIITE
