Kai Hahdon haastattelu siirtyy hieman. Syy on hyvä ja arjenmakuinen: putkimies on tullut käymään.
Viime viikkojen mittaan työporukkaa on rampannut Hahdon tiluksilla Vaasan Kotirannalla enemmänkin: rumpalin takapihalle on valmistumassa lisärakennus, jonne tulee opetus- ja majoitustilat.
Hahto on jo pitkään antanut oman muusikkouransa ohessa rumpuopetusta. Oppilaita on ympäri Eurooppaa, nyt joulukuussa esimerkiksi Puolasta ja Irlannista.
– Olemme majoittaneet pitkän matkan rumpuoppilaita kotimme vierashuoneessa. Nyt on kätevää saada vierashuone ja opetustila samaan erilliseen rakennukseen, Hahto selvittää.
Hahto on osallistunut rakennuspuuhiin paljon itsekin, mutta täksi viikonlopuksi hän nakkaa työhaalarit naulaan. Rumpali täyttää uudenvuodenaattona 50 vuotta ja luvassa on juhlallisuuksia. Juhlien yksityiskohdat on tosin pidetty Hahdolta pimennossa.
– Ystäviä on tulossa meille, sen verran vaimo on kertonut, eikä enempää tarvitse kuulemma tietääkään.
Joka tapauksessa kekkereistä ei tule läheskään niin isot kuin kymmenen vuotta sitten.
Rumpalin 40vee-bileet pidettiin Kotirannan työväentalolla ja vieraita oli 150.
– Ei siinä ehtinyt kaikkien kanssa edes jutella.
Moninkertainen jännityskerroin
Tasakymmenten kunniaksi Hahto haastaa itsensä spesiaalilla jutulla.
Helmikuun kolmantena hän nousee Helsingissä Apollo-teatterin lavalle rumpusettinsä kanssa. Konsertissa hän soittaa kappaleita uransa varrelta. Ohjelmistossa on muun muassa Nightwishiä, Wintersunia ja Swallow the Sunia. Sijaa on jätetty myös yllätysnumeroille.
Jännityskerroin normibändikeikkaan verrattuna on moninkertainen, Hahto myöntää.
– Eihän rumpali yleensä koskaan ole yksin lavalla. Tottahan tämä on riskialtis konsepti, mutta haluan tehdä tämän nyt.
Välispiikit Hahto tuumii sorvaavansa todennäköisesti englanniksi, koska konserttiin on tulossa faneja monista maista.
Suunnitelmissa on viedä soolokonsertti myös ulkomaille myöhemmin ensi vuonna. Hahto aikoo pitää jonkinlaisen juhlakonsertin myös Vaasassa.
Nuorin ja viimeinen
Millaisia tuntemuksia viidenkympin virstanpylvään saavuttaminen muusikossa herättää?
– Kyllähän se pistää kelaaman, mitä elämässä on jo ollut ja mitä kaikkea vielä haluaisi. Ja tietysti sitä toivoo, että pysyisi fyysisesti sellaisessa kunnossa, että ehtisi vielä touhuamaan kaikenlaista, Hahto pohtii.
Hän arvelee tulleensa ajan mittaan hieman fiksummaksi, mutta toisaalta taas ei ollenkaan.
– Kotioloissa olen rauhallinen, mutta kyllä mulla tien päällä jää joskus born to be wild -vaihde päälle. Vaikka sekin on vaan harmitonta hauskan pitoa poikien kanssa, eipä siinäkään sen kummempaa ole.
Vuoden viimeisenä päivänä syntyminen tiesi sitä, että Hahto oli koulussa aina luokkansa nuorin.
– Luonnollisesti olin sitten myös se, joka pääsi viimeisenä baariin ja sai ajokortin.
Kymmenen vuotta NW-rumpalina
Ensi vuonna tulee kymmenen vuotta siitä, kun vaasalaisrumpali otti haltuun Nightwishin rumpukapulat. Ensimmäiset viisi vuotta hän oli Jukka Nevalaisen tuuraajana, ja vuonna 2019 pesti vakinaistettiin.
Bändin uusi, järjestyksessään kymmenes albumi on miksauksia vaille valmis. Levy julkaistaan ensi vuonna, mutta turneelle ei sen myötä tällä kertaa lähdetä. Kiertämisestä pidetään taukoa ainakin pari vuotta.
Päätös tauosta tehtiin yhdessä ja tulee kaikille bändin jäsenille tarpeeseen, Hahto sanoo.
Mitä enemmän Hahto on töikseen kiertänyt maailman metropoleja, sitä paremmin hän viihtyy kotimaisemissaan Vaasassa.
– Ei ole tullut halua muuttaa muualle. En jaksaisi asua vaikka Helsingissä, en kaipaa niihin ruuhkiin. Vaasassa pääsee fillarilla kätevästi sinne minne tarvitseekin päästä, kaikki on lähellä.
Koska konsertit eivät tänä syksynä ole vieneet rumpalia pitkin maailmaa, lätkäfani on ehtinyt Kuparisaareen Sportia kannustamaan.
– Olen käynyt peleissä varmaan enemmän kuin 20 vuoteen.
Lätkätaustaa on Hahdolla itselläänkin.
– Isä nosti minut luistinten päälle kun olin alle kolmevuotias. Suomesta ei edes saanut niin pieniä luistimia, ne piti tilata Kanadasta. Porvarinkadun kentällä sitten opeteltiin luistelemaan.
Hahto pelasi Vaasan Sportissa B-junnuihin saakka. Kaukalossa vastaan luisteli muassa Saku Koivu. Jonkin verran käytiin myös ulkomailla turnauksia pelaamassa.
Heviliivi päällä ala-asteelta alkaen
Pienestä pitäen veti myös musiikki, etenkin metallinvärinen.
– Heviliivi on ollut päällä ala-asteelta lähtien. Muistan kun koulussa pidettiin Levyraatia, muut veivät sinne Arja Korisevaa ja mulla oli Metallicaa, Hahto muistelee nauraen.
Omat bändiviritykset alkoivat seiskaluokalla.
Ensimmäisen bändin ensimmäinen ja samalla viimeinen keikka soitettiin Sepänkylän ala-asteen disco-illassa.
Sittemmin bändejä on muusikon ansioluetteloon karttunut pitkä rivistö. Hahto laskeskelee soittaneensa noin 30-40 kokoonpanossa.
– Saatoin olla mukana viidessä bändissä samaan aikaan. Se tiesi sitä, että mulla oli parhaimmillaan kolmet treenit päivässä.
Viimeistään Nightwish-pestin myötä paikallisia bändikuvioita oli pakko karsia. Hahto jäi tuolloin pois vaasalaisesta Max On The Roxista.
Hän toteaa, että jatkaminen ei olisi ollut reilua bändikavereille.
– Hommat täällä eivät olisi edenneet, kun minua olisi odoteltu kotiin maailmalta ja sitten kun olisin palannut, olisin ollut kiertämisestä väsynyt. Olen luonteeltani sellainen, että teen täysillä tai en ollenkaan.
Missä viipyy kunnon keikkapaikka
Muutoin niin rakkaassa kotikaupungissa on yksi, musiikkielämän kannalta pitkä miinus.
– Täällä ei ole keikkapaikkaa. Rokkikoulu tekee tosi hyvää perustyötä ja uutta muusikkopolvea kasvaa koko ajan, mutta ei ole paikkaa, jossa pääsee livenä vetämään. 80-luvun lopulla meillä oli hyvä elävän musiikin skene, oli Club 25, jossa pääsi nuoresta pitäen kokeilemaan livesoittoa, Hahto vertaa ja jatkaa:
– Seinäjoella on Rytmikorjaamo, mutta Vaasassa ei vastaavaa saada näköjään millään aikaan. Vaasassa olisi paljon enemmän potentiaalia musiikkikaupunkina kuin mitä on käytetty, hän harmittelee.
Hahtoa kummastuttaa myös, miksi kaupunki hylkäsi joulukuun alussa WS Arenan tarjouksen Mansikkasaaren telakasta.
– Se rötisköhän on seisonut siellä vuosikaudet tyhjillään. Sitten kun joku vaivautuisi sen herättämään henkiin ja perustaisi sinne pelastusta Vaasan keikkaelämälle, niin ei käy.
Tunnollinen treenaaja
Raskas rock ei ole ollut Hahdon ainoa tahtilaji. 2002 Hahto lähti kaupungin stipendin ja pankkilainan turvin New Yorkiin rumpuoppiin.
Aika jazzrumpaliguru Freddie Gruberin ensimmäisenä suomalaisena yksityisoppilaana oli monin tavoin arvokasta.
– Gruber on opettanut tekniikkaa monelle kuuluisalle, esimerkiksi Rushin rumpalille Neil Peartille. Sieltä saatuja oppeja olen sitten koettanut jakaa itse eteenpäin opetustyössäni.
Keikkatauoillakin Hahto istuu säännöllisesti rumpusettinsä taakse. Hän pyrkii treenaamaan pari tuntia joka päivä.
– Tuntuma menee yllättävän nopeasti, jos ei sitä tee, hän selvittää.
Kai Hahto
Kai Juhani Hahto syntyi 31.12.1973 Vaasassa.
Asuu Vaasassa Kotirannalla isoisänsä isän rakentamassa hirsitalossa.
Perheeseen kuuluvat vaimo, 18- ja 20-vuotiaat pojat ja kaksi suomenlapinkoiraa.
Nightwishin rumpalina vuodesta 2014.
Aiempia bändejä muiden muassa: Rotten Sound, Enochian Crescent, Swallow the Sun, Wintersun, Max on the Rox.
Metallin lisäksi Hahdon sydän sykkii jazzille: Toimi aikanaan Vaasan Jazz Clubin puheenjohtajana ja valittiin Vaasan katujazzmuusikoksi 2010.
Suosikkipaikka Suomessa: kotikaupunki Vaasa.
Mansikkapaikka maailmalla: New York. ”Asuin ja opiskelin siellä musiikkia jazz-pappojen kanssa vuonna 2002. Siellä on paljon ystäviä ja sinne on aina kiva palata”.
Varhaiset rumpaliesikuvat: Clive Burr, Nicko McBrain, Lars Ulrich.
Kuuntelee musiikkia laidasta laitaan: Kari Tapiota, kuubalaista, progea, jazzia.
Omistaa noin 2500 cd-levyä.
